Palautusharjoitusta

Yö lentokoneessa meni jotenkuten. Noin tunnin kuluttua lähdöstä tarjoiltiin ruoka, täysi ateria: Riisiä, lihaa eli nautaa lämpimänä, salaatti viinietikan ja öljyn kera, sämpylä voineen sekä jälkiruokana hedelmäputinki. Toki juomia oli monenlaisia ja lopuksi vielä kahvia ja teetä. Yösyönti ja sitten valot pois. Enpä osannut nukkua koko yönä kuin puolisen tuntia. No, ei siinä pitkään ehtinyt kukaan unta nauttia, kun alkoi aamu sarastaa ja valoisuus ulkona lisääntyi.

Helsingissä oli hyvä, kun pääsi nopeasti matkatavaroiden kera ulos (ykkösterminaali). Juna-asemalle ja lipun osto kotimaisemiin. Junaa sai hetken odotella, mutta suhteellisen pian se tuli ja pääsin Tikkurilaan vaihtamaan Z-junaan kotia kohti. Mies tuli vastaan. Kotona olin jo kahdeksan maissa aamulla. Ja nukutti. En paljon tavaroita purkanut, kun kävin unille kai tunniksi.

Sitten pyykkikone päälle, kaikki matkavaatteet puhtaaksi.

Tuliaisina ei paljoa, vain pieni Santiagokakku/leivos ja kirja espanjaa opiskelevalle 6-vuotiaalle.

Leimoja oli täynnä pyhiinvaelluspassin koko haitarillinen, ensimmäisenä leima Porton katedraalissa, viimeisenä Compostela-toimiston leima.

Kotipihassa kukkivat jo monet kukat. Lehtipuut kevään vihreinä ja hedelmäpuissa ja -pensaissa kukkasilmuja. Kiertelin pihaa ja puutarhaa nautinnolla. Muutos pariviikkoisen poissaolon aikana oli taas valtava.

Illansuussa oli Nastola-viikon koko perheen Hyvän olon liikuntatapahtuma, perinteinen 5 km juoksu- ja kävelylenkki tai 16 km maastopyörälenkki. Ensin oli lämmittelyjumppa noin sadan reippailijan porukalle. Lähdin sauvakävelemään tuon lenkin. Hyvä palautuslenkki vaellukselle. Mukavaa jutustelua matkalla.

Illalla kummasti kaipasi jo omaan sänkyyn rakkaan kainaloon nukkumaan...

Kiitollisena hyvin päättyneestä vaelluksesta, Taivaan Isän varjeluksesta:

Herra, kiitän sinua siitä, että olet varjellut ja siunannut pyhiinvaelluksella ja antanut jälleen palata kotiin.
Muistan ihmisiä, joita matkalla tapasin.
Kuten välillä kaipaan kotiin, kaipaan myös taivaan kotiin.
Ole mukana arjessa, anna voimaa, viisautta ja uskoa vaeltaa hyvä, sinun mielesi mukainen vaellus tässä elämässä ja päästä kerran pyhiesi iloon.
(Pientä vaelluskirjaa mukaillen)

Kotimatkalla pyhiinvaellukselta

Aamulla satoi. Yölläkin oli satanut. Matkalla satoi. Vaan eipä tuo sade kovin paljon ole tällä kertaa vaellusta haitannut. Kun illalla en vielä kunnolla pakannut oli sadeaamuna hyvää aikaa laittaa tavaroita kuntoon ja siistiä pakkauksia, käydä suihkussa, pestä tukka ja kuivata se tukankuivaajalla, joka kuului huoneen varustuksiin vedenkeittimen ohella.

Avaimen palauttaminen olikin sitten lähtiessä toinen juttu. Pensionin hoitaja ei ollut paikalla ja toimiston ovi oli lukossa. Ovella lappu, jossa ohjattiin läheiseen juustokauppaan viemään lähtiessä avain. Löysin oikean paikan sentään helposti.

Lähdin kävelemään katedraalin kautta linja-autoasemalle. Puolisen tuntia osin sateessa.
Asemalla Istuskelin kännykän kanssa laittaen viestejä kotiin. Muutama muukin reppureissulainen hyödynsi aseman wifiä.

 Jo reilusti ennen lähtöaikaa oli bussi paikoillaan alatasolla laituripaikalla 20 vai oliko se 21, josta bussit Portugaliin lähtevät. Rinkka ruumaan ja matkalippu kuljettajalle ja omalle paikalle. Kävi hyvä tuuri, sain olla penkillä yksin koko matkan.

Oli ilo katsella  nyt auto ikkunasta eukalyptuksia, keltaisia pensaita, isoneulaisia mäntyjä ym. mitä oli läheltäkin nähnyt kävellessä

Matka kesti 2 tuntia ja 40 minuuttia Porton lentoasemalle.
Jatkoin matkaani kuitenkin Portoon asti, koska oli muutama tunti ylimääräistä aikaa. Porton linja-autoasemalle sijaitsee Casa da Musica metroaseman luona. Sieltä tulin yhden vaihdon kautta (Trindade) keskustaan Sao Bento metroasemalle, joka on aivan rautatieaseman vieressä.

Sao Benton rautatieaseman kaakelikoristukset ovat nähtävyys kuin koko rakennuskin.

Kiertelin keskustassa.

Kävin vielä katedraalilla ja ostin uuden pyhiinvaelluspassinkin varuiksi, jos vielä joskus vaeltaisin. (Kotiin ei ole vieläkään tullut Suomesta tilaamaani pyhiinvaelluspassia)

Nautiskelin kahvilla ilmapiiristä.

Vähitellen tein lähtöä lentoasemalle. Metro tästä Sao Bentolta Trindalen vaihdon kautta lentoasemalle oli taas oma kokemus. Lipun tosin osasin jo ostaa hyvin (4 oli oikea maksu sinne asti, hintaa en enää muista) ja jopa muistin sen laittaa tunnistimeen.

Samaan penkkiin tuli myöhemmin. siis vaihdoin jälkeen mummo lapsenlapsensa kanssa. Hän pyysi minua nousemaan, että lapsikin saisi oman paikan. En kuitenkaan noussut. Kohta lähti pois vastapäinen ja  2-vuotias sai oman paikan, syliinsä mummo ei lasta ollut ottanut. Leikin lapsen kanssa kukko puuron keittää -leikkiä. Jotakin viestittelen mummonkin kanssa. Heillä ei ollut mitään matkatavaroita ja tulivat yllätyksekseni lentoasemalle asti. Seurasivat minua kuin hai laivaa. Kun olin menossa vessaan, mummo pyysi minulta metromatkalippuni ja hölmöyksissäni? annoin sen hänelle. Siinä meni matkamuistoni. No, he lähtivät jonnekin ja minä vähitellen lippujonoon, pelkällä passilla saa nykyään kaikki. Samassa lipussa oli vaihtomatka myös.

Turvatarkastus sujui hyvin. Sain kepit eli sauvat ja rinkan läpi helposti. Reppu oli myös täysi, mutta otin sieltä turvatarkastuksessa erilleen vara-akunkin, kännyn, nestepusdukan jne. joten kai sekin auttoi.

Koneeseenkin meno oli ok. Paikkakin taas yksin kaksipekkisellä. Koneessa oli hyvää tilaa. Kone vain ei lähtenyt. Välillä kuulutuksia, joista en saanut selvää. Vähän alle tunti siinä jotain odotettiin tai tehtiin koneelle. Siis reilusti myöhässä oli lähtö. Jo ehdin hätäillä, kerkiänkö Lissabonissa vaihtaa seuraavaan TAPin koneeseen.

Matka sujui sitten ylen joutuisasti Lissaboniin kentälle. Mutta siellä olikin kone laskeutunut jossakin kaukana ja bussilla sitten kiertelimme pitkän matkan terminaaliin. Siellä heti kysyin, mistä kone lähtee Helsinkiin ja sain ohjeen portti 20, tuollapäin.

Liikettä kinttuihin, sillä lähtöaika alkoi olla lähellä. Onneksi joku nopeajalkainen suomalainen sanoi, että hän kertoo luukulla, että perästä tulossa. Ja tuo nuori lähti juoksemaan. Olin iloinen että sain rinkkani matkustamoon Portossa. Muuten se ei olisi ehtinyt mukaan. Tosin Portossa tuossa luukulla lipun tarkastaja olisi ottanut rinkan ruumaan.  Vastasin hänelle, että tämä on oikeankokoinen, mahtuu lokeroon. Nainen kysyi, onko tutkittu, vastasin kyllä (Tosin ei tällä reissulla). Hän laittoi punaisen merkin eli saa ottaa matkustamoon ja antoi minun viedä rinkan selässäni. Rinkka toki näytti isolta, koska sen päällä oli kiinni kaksi takkia, untuvatakki ja sadetakki, jotka peittivät sauvat.
Nyt olin Lissaboniin kujanjuoksussa/pikakävelyssä taas tyytyväinen rinkan mukanaolosta.  Kai toiseksi viimeisenä ehdin  bussiin - tämäkin kone oli kaukana kentällä ja lopulta koneeseen.  Eipä tämä lentokaan ollut buukattu täyteen, vaan tilaa oli koneessa hyvin: kolmen penkissä istui vain kaksi.

Yölento 11.15  lähtöaika ja ja 5.50 perillä Helsingissä. Tosin on huomioitava kahden tunnin aikaero.

Santiago de Compostelassa

Yö meni muuten hyvin, mutta illalla en ollut saada unta. Tottakai koko vaellus oli mielessä ja oli helpotus perille pääsystä. Ja myös tuo, jaksanko jatkaa vielä matkaa, vai lähdenkö jo kotiin Suomeen.
 Jalat myös vispasivat pitkään, kun tuo viimeisen päivän 30 kilometrin kävely taisi uuvuttaa. Yön lopulta nukuin hyvin, kun uneen pääsin. Eipä ollut kuorsaajia eikä muitakaan häiriötekijöitä.
Seitsemän jälkeen heräsin pohtimaan päivää. Samalla tein päätöksen kotiinlähdöstä. Tilasin netistä huomiselle lennon kotiin. Santiagosta Helsinkiin olisi ollut halvinkin lento todella kallis ja vielä pitkien odotusten kanssa. Portosta sain satasella lennon huomiseksi, samanlaisen yölennon, jolla olin aikonutkin palata kotiin.

Yöllä oli satanut.  Sadepäivää odottelin, muttei olekaan päivällä sadetta näkynyt. Monet paikalliset ovat kulkeneet sateenvarjot käsissä. Uudet vaeltajat näkyivät tulevan repunsuojuksineen. Olin tyytyväinen, että kävelin eilen perille sateenpelossani.

Jo eilen kävin katsomassa messukirkon, Pyhälle Fransiscukselle nimetyn, jossa katedraalin sisätilaremontin vuoksi pidetään nyt pyhiinvaeltajien messut.

Katedraalissa on rakennustelineitä ja olipa hankalaa yrittää kuvata Jaakobin patsasta, kun telineet olivat kuvauksen tiellä. Väkeä kulki kuitenkin kuten aikaisemmin halailemassa Jaakobin patsasta pitkissä jonoissa. Jätin väliin.

Su, korealaistyttö, jonka kanssa muutaman yön nukuimme samoissa alberguessa, oli sopivasti compostelajonossa etsiessäni Olgaa. Mukava tapaaminen.

Pyhiinvaeltajien messussa oli nyt nuorempi nunna esilaulajana. Kaunisääninen hänkin. Muutoinkin messu noudatti samaa kaavaa kuin katedraalissa. Luettiin perille saapuneiden kotimaita ja avustajia oli palvelemassa monesta eri maista eri kielillä rukoillen

 Santiago de Compostelan katedraali sisätilaremontissa.

Iltapäivällä kiertelin kaupunkia ja katedraalia. Kävelin myös reitin linja-autoasemalle, jotta osaan sen huomenna. Bussi lähtee klo 12 Portoon ja on siellä kolmen maissa paikallista aikaa. Lento lähtee vasta klo 21, Lissabonin kautta taasen. Pitää yrittää pakata rinkka mahdollisimman pieneksi, jotta se mahtuu mittoihin, kun on pieni kone, niin ovat tarkempia.

Ostoksia en monia tehnyt. Ei ole tarviskaan. Eniten mielessä vaellus pyhiinvaelluksena ja se itselle tuliaisena, ehkä toisillekin välittäen.

Suurin piirtein virren 979 sanoin:
Kutsukoon tie sinut matkaan, olkoon tuuli myötäinen,
suokoon aurinko lämpöä kasvoillesi,
virkistäköön sinua raikas sade, herättäköön matka sinussa uusia ajatuksia,
siunatkoon sinua Jumala,
kun jälleen kohdataan.

Tätä haluan toivottaa teille vaeltajille. Ja kaikille meille!

Vilanova de Arousasta Pontecesureksen ja Padronin kautta Santiago de Compostelaan

Aamulla varhain oli ylösnousu. Ei tosin kovin varhain mutta kello oli soimassa varuilta.  Siksi en osannutkaan nukkua hyvin vaikka makuusalissa oli tilaa vielä alapeteissäkin eikä kukaan yläsängyssä nukkunut. Moni muukin taisi jännittää aamun nousua ja jo viideltä jotkut olivat hereillä ja siirtyivät seurustelusalin puolelle.
 Tein taas normaalit aamutoimeni puuronkeittoineen, siis keitin vedenkeittimessä veden ja laitoin puuropussillisen mukiin ja pari desiä vettä päälle hetkeksi hautumaan. Toiseen mukiin kuumaa vettä ja teepussi hautumaan, hedelmä, leipää ja juustoa, siinä aamupala matkaa varten.

Olga ja minä lähdössä veneisiin. 

Veneelle lähdimme kävelemään tuon alle kilometrin taipaleen  jo ennen puolta seitsemää, koska lähtö oli sovittu seitsemäksi. Kahteen veneeseen meitä pakattiin parikymmentä, 13 tästä municipal alberguesta ja loput muualta.
Muuten: tuo urheilutalon albergue on aivan hyvä. Ei sentään tarvinnut nukkua jossakin  hallissa. Halli odottikin tuolitettuna jotain tapahtumaa.

Vene tuli jo ennen seitsemää. Kun se oli täynnä, lähti myös ennen seitsemää matkaan. Matka kulki merenrantaa ja sitten Ulla-jokea myöten ns. apostoli Jaakobin reittiä Pontecesurekseen.  Matka varrelle oli tehty monia ristejä ja kirkkokin rannalle. Kuljettaja esitteli hyvin näitä paikkoja.
Pysähdyimme hetkeksi katsomaan myös äyriäisten kalastamista.

Puolitoista tuntia kesti tuo matka. Jos sen olisimme kävelleet rantaa myöten, matkaa olisi ollut 33 kilometriä ja aikaa mennyt koko päivä. Nyt näimme erilaista veden päältä katsoen kuin rannan puolelta.

Jaloille tuo matka oli tietysti  helpotus. Venematkan aikana yhtäkkiä välähti yllättäen, että eihän tästä olekaan kovin pitkä matka enää Santiagoon. Tein päätöksen lähteä kävelemään samana päivänä perille asti. Hieman alle 30 km.

Lähdin kävelemään kohti Padronia ja siellä olevaa Pyhän Jaakobin kirkkoa. Vanhan tradition mukaan kirkko on rakennettu sille paikalle, johon Jaakobia tuonut laiva/vene rantautui. Kirkossa oli maalaus veneestä ja tietysti myös Jaakobin patsas.

Kirkon jälkeen käväisin albergekahvilan vessassa, jossa ei ollut paperia - useimmissa toileteissa (aseos) on ollut. Onneksi taskussani on aina ollut wc-paperia, joten tuostakin selvisin.  Ja reppu selkään ja menoksi suuntana Santiago päivää aikaisemmin kuin olin ajatellut.

Vaeltajia riitti tällä taipaleella paljon. Useimmat olivat tulleet suoraan, vain muutamat kiertävät tuon Variante Espiritual reitin, joka lähtee Pontevedrasta ja päätyy jälleen Pontecesureksen kautta Padroniin. Kaunis reitti tämä Espiritual.

Loppumatka tuntui tutulta, koska olin sitä jo kolme vuotta aikaisemmin kävellyt. Taisin jopa käydä parissa samassa kuppilassakin. Juttelin kävellessä mm. erään miehen kanssa, joka kertoi olevansa maanviljelijä ja jolla oli nautakarjaakin. Pitihän minunkin kehuskella meidän eläimistämme. Sanoin että meillä on varmasti enemmän kotieläimiä kuin hänellä. Meillä on näet mehiläisiä. Mies kertoi nuorena reilanneensa eli noin viisikymmentä vuotta sitten Suomessa. Ja oppineensa Pohjanmaalla laulun. Hän alkoi  sitten laulaa ja osasi hyvin sanat ja nuotin: Isontalon Antti ja Rannanjärvi...
Mies puhui myös iästään ja sanoi olevansa yhtä vanha kuin Israelin valtio, siis syntynyt vuonna 1948.

Eräässä kahvilassa tapasin Caminhaan venematkalla olleen tytön ja  myös Olgan, jonka kanssa olimme tehneet matkaa pitkään. Olimme sanoneet toisillemme jo aamulla  jäähyväiset, koska kumpikin halusimme matkata yksin.
Kävelin ja kävelin ja välillä pysähtelin istumaan tien penkalle, kun ylämäet ottivat toisinaan voimille.
Muutama kilometri ennen Santiagoa pidin soppatauon. Luulin saavani galigialaisen keiton, jossa on perunaa ja vihanneksia, mutta sainkin kasvisliemikuutiosta ja makaronista tehdyn pikakeiton enkä edes leipää sen kanssa...

Santigo de Compostela katedraalilta saavuin klo 15.

Kuva itsestä katedraalilla  ja samantien matkasin Compostelatoimistoon jonottamaan. Puolitoista tuntia siinä vierähti jutellessa muiden jonottajien kanssa.

Todistukset sain ja kinasin vielä kilometreistäkin. Mielestäni tuo rantareitti on pitempi, mitä todistukseen laitettiin.

Ennen kuin aloin etsiä majapaikkaa, käväisin tutkailemassa näkyisikö Olgaa jossakin, mutten löytänyt häntä.

Asunnonetsimistä en ehtinyt juurikaan aloittaa, kun kadulla eräs nainen kysyi, tarvitsenko huonetta. Hän tarjosi Santa Cruz pensionista huoneen 25 eurolla yö. Otin sen samantien. Ei tämä mikään loisto ole, lattiat ja seinät vinossa, mutta sänky hyvä ja mitäpä sitä muuta. WC ja suihku ovat yhteiset. Huoneessa on jopa kolmelle sängyt (Rua de Vilar 42 eli aivan katedraalin lähellä).

Uudelleen lähdin Compostelatoimistoon, jos näkisin vielä Olgan, mutta en tavannut häntä, vaikka yritin soittaa hänelle ja laitoin sähköpostiakin. Su, korealaistyttö, jonka tapasin myös useamman kerran, oli jonottamassa ja iloiten halailimme toisiamme: vaellus tehty. Samoin tapasin puolalaisen Ewan ja miehensä. Ewa oli pitkään silmätippa-apuni.

Vielä illalla kävin syömässä pyhiinvaeltajamenun, illalla aterioi sen ensimmäisen kerran (normaalisti jo päivällä) ja nyt hyvän viinin  kera. Sain tuon galigialaisen maukkaan sopan. Jälkiruokana paras omenapai, mitä olen koskaan syönyt. Siis juhlittu!

Sateenharmaa päivä aamusta lähtien, mutta ei satanutkaan ja illalla oli jopa lämmintä. Toki niin päiväkin aamusta lähtien. Aamulla 13 astetta. No, veneessä oli kylmä ja kaikki lämpimät, mitä omistin olin laittanut päälleni ja eräällä oli käsineiden sijaan  jopa lapaset!