Sivun näyttöjä yhteensä

6.5.2019

Vilanova de Arousasta Pontecesureksen ja Padronin kautta Santiago de Compostelaan

Aamulla varhain oli ylösnousu. Ei tosin kovin varhain mutta kello oli soimassa varuilta.  Siksi en osannutkaan nukkua hyvin vaikka makuusalissa oli tilaa vielä alapeteissäkin eikä kukaan yläsängyssä nukkunut. Moni muukin taisi jännittää aamun nousua ja jo viideltä jotkut olivat hereillä ja siirtyivät seurustelusalin puolelle.
 Tein taas normaalit aamutoimeni puuronkeittoineen, siis keitin vedenkeittimessä veden ja laitoin puuropussillisen mukiin ja pari desiä vettä päälle hetkeksi hautumaan. Toiseen mukiin kuumaa vettä ja teepussi hautumaan, hedelmä, leipää ja juustoa, siinä aamupala matkaa varten.
Olga ja minä lähdössä veneisiin. 

Veneelle lähdimme kävelemään tuon alle kilometrin taipaleen  jo ennen puolta seitsemää, koska lähtö oli sovittu seitsemäksi. Kahteen veneeseen meitä pakattiin parikymmentä, 13 tästä municipal alberguesta ja loput muualta.
Muuten: tuo urheilutalon albergue on aivan hyvä. Ei sentään tarvinnut nukkua jossakin  hallissa. Halli odottikin tuolitettuna jotain tapahtumaa.






Vene tuli jo ennen seitsemää. Kun se oli täynnä, lähti myös ennen seitsemää matkaan. Matka kulki merenrantaa ja sitten Ulla-jokea myöten ns. apostoli Jaakobin reittiä Pontecesurekseen.  Matka varrelle oli tehty monia ristejä ja kirkkokin rannalle. Kuljettaja esitteli hyvin näitä paikkoja.
Pysähdyimme hetkeksi katsomaan myös äyriäisten kalastamista.

Puolitoista tuntia kesti tuo matka. Jos sen olisimme kävelleet rantaa myöten, matkaa olisi ollut 33 kilometriä ja aikaa mennyt koko päivä. Nyt näimme erilaista veden päältä katsoen kuin rannan puolelta.

Jaloille tuo matka oli tietysti  helpotus. Venematkan aikana yhtäkkiä välähti yllättäen, että eihän tästä olekaan kovin pitkä matka enää Santiagoon. Tein päätöksen lähteä kävelemään samana päivänä perille asti. Hieman alle 30 km.

Lähdin kävelemään kohti Padronia ja siellä olevaa Pyhän Jaakobin kirkkoa. Vanhan tradition mukaan kirkko on rakennettu sille paikalle, johon Jaakobia tuonut laiva/vene rantautui. Kirkossa oli maalaus veneestä ja tietysti myös Jaakobin patsas.


Kirkon jälkeen käväisin albergekahvilan vessassa, jossa ei ollut paperia - useimmissa toileteissa (aseos) on ollut. Onneksi taskussani on aina ollut wc-paperia, joten tuostakin selvisin.  Ja reppu selkään ja menoksi suuntana Santiago päivää aikaisemmin kuin olin ajatellut.

Vaeltajia riitti tällä taipaleella paljon. Useimmat olivat tulleet suoraan, vain muutamat kiertävät tuon Variante Espiritual reitin, joka lähtee Pontevedrasta ja päätyy jälleen Pontecesureksen kautta Padroniin. Kaunis reitti tämä Espiritual.






Loppumatka tuntui tutulta, koska olin sitä jo kolme vuotta aikaisemmin kävellyt. Taisin jopa käydä parissa samassa kuppilassakin. Juttelin kävellessä mm. erään miehen kanssa, joka kertoi olevansa maanviljelijä ja jolla oli nautakarjaakin. Pitihän minunkin kehuskella meidän eläimistämme. Sanoin että meillä on varmasti enemmän kotieläimiä kuin hänellä. Meillä on näet mehiläisiä. Mies kertoi nuorena reilanneensa eli noin viisikymmentä vuotta sitten Suomessa. Ja oppineensa Pohjanmaalla laulun. Hän alkoi  sitten laulaa ja osasi hyvin sanat ja nuotin: Isontalon Antti ja Rannanjärvi...
Mies puhui myös iästään ja sanoi olevansa yhtä vanha kuin Israelin valtio, siis syntynyt vuonna 1948.

Eräässä kahvilassa tapasin Caminhaan venematkalla olleen tytön ja  myös Olgan, jonka kanssa olimme tehneet matkaa pitkään. Olimme sanoneet toisillemme jo aamulla  jäähyväiset, koska kumpikin halusimme matkata yksin.
Kävelin ja kävelin ja välillä pysähtelin istumaan tien penkalle, kun ylämäet ottivat toisinaan voimille.
Muutama kilometri ennen Santiagoa pidin soppatauon. Luulin saavani galigialaisen keiton, jossa on perunaa ja vihanneksia, mutta sainkin kasvisliemikuutiosta ja makaronista tehdyn pikakeiton enkä edes leipää sen kanssa...

Santigo de Compostela katedraalilta saavuin klo 15.
Kuva itsestä katedraalilla  ja samantien matkasin Compostelatoimistoon jonottamaan. Puolitoista tuntia siinä vierähti jutellessa muiden jonottajien kanssa.


Todistukset sain ja kinasin vielä kilometreistäkin. Mielestäni tuo rantareitti on pitempi, mitä todistukseen laitettiin.

Ennen kuin aloin etsiä majapaikkaa, käväisin tutkailemassa näkyisikö Olgaa jossakin, mutten löytänyt häntä.


Asunnonetsimistä en ehtinyt juurikaan aloittaa, kun kadulla eräs nainen kysyi, tarvitsenko huonetta. Hän tarjosi Santa Cruz pensionista huoneen 25 eurolla yö. Otin sen samantien. Ei tämä mikään loisto ole, lattiat ja seinät vinossa, mutta sänky hyvä ja mitäpä sitä muuta. WC ja suihku ovat yhteiset. Huoneessa on jopa kolmelle sängyt (Rua de Vilar 42 eli aivan katedraalin lähellä).
Uudelleen lähdin Compostelatoimistoon, jos näkisin vielä Olgan, mutta en tavannut häntä, vaikka yritin soittaa hänelle ja laitoin sähköpostiakin. Su, korealaistyttö, jonka tapasin myös useamman kerran, oli jonottamassa ja iloiten halailimme toisiamme: vaellus tehty. Samoin tapasin puolalaisen Ewan ja miehensä. Ewa oli pitkään silmätippa-apuni.

Vielä illalla kävin syömässä pyhiinvaeltajamenun, illalla aterioi sen ensimmäisen kerran (normaalisti jo päivällä) ja nyt hyvän viinin  kera. Sain tuon galigialaisen maukkaan sopan. Jälkiruokana paras omenapai, mitä olen koskaan syönyt. Siis juhlittu!

Sateenharmaa päivä aamusta lähtien, mutta ei satanutkaan ja illalla oli jopa lämmintä. Toki niin päiväkin aamusta lähtien. Aamulla 13 astetta. No, veneessä oli kylmä ja kaikki lämpimät, mitä omistin olin laittanut päälleni ja eräällä oli käsineiden sijaan  jopa lapaset!

Ei kommentteja: