Santiago de Compostelassa

Yö meni muuten hyvin, mutta illalla en ollut saada unta. Tottakai koko vaellus oli mielessä ja oli helpotus perille pääsystä. Ja myös tuo, jaksanko jatkaa vielä matkaa, vai lähdenkö jo kotiin Suomeen.
 Jalat myös vispasivat pitkään, kun tuo viimeisen päivän 30 kilometrin kävely taisi uuvuttaa. Yön lopulta nukuin hyvin, kun uneen pääsin. Eipä ollut kuorsaajia eikä muitakaan häiriötekijöitä.
Seitsemän jälkeen heräsin pohtimaan päivää. Samalla tein päätöksen kotiinlähdöstä. Tilasin netistä huomiselle lennon kotiin. Santiagosta Helsinkiin olisi ollut halvinkin lento todella kallis ja vielä pitkien odotusten kanssa. Portosta sain satasella lennon huomiseksi, samanlaisen yölennon, jolla olin aikonutkin palata kotiin.

Yöllä oli satanut.  Sadepäivää odottelin, muttei olekaan päivällä sadetta näkynyt. Monet paikalliset ovat kulkeneet sateenvarjot käsissä. Uudet vaeltajat näkyivät tulevan repunsuojuksineen. Olin tyytyväinen, että kävelin eilen perille sateenpelossani.

Jo eilen kävin katsomassa messukirkon, Pyhälle Fransiscukselle nimetyn, jossa katedraalin sisätilaremontin vuoksi pidetään nyt pyhiinvaeltajien messut.

Katedraalissa on rakennustelineitä ja olipa hankalaa yrittää kuvata Jaakobin patsasta, kun telineet olivat kuvauksen tiellä. Väkeä kulki kuitenkin kuten aikaisemmin halailemassa Jaakobin patsasta pitkissä jonoissa. Jätin väliin.

Su, korealaistyttö, jonka kanssa muutaman yön nukuimme samoissa alberguessa, oli sopivasti compostelajonossa etsiessäni Olgaa. Mukava tapaaminen.

Pyhiinvaeltajien messussa oli nyt nuorempi nunna esilaulajana. Kaunisääninen hänkin. Muutoinkin messu noudatti samaa kaavaa kuin katedraalissa. Luettiin perille saapuneiden kotimaita ja avustajia oli palvelemassa monesta eri maista eri kielillä rukoillen

 Santiago de Compostelan katedraali sisätilaremontissa.

Iltapäivällä kiertelin kaupunkia ja katedraalia. Kävelin myös reitin linja-autoasemalle, jotta osaan sen huomenna. Bussi lähtee klo 12 Portoon ja on siellä kolmen maissa paikallista aikaa. Lento lähtee vasta klo 21, Lissabonin kautta taasen. Pitää yrittää pakata rinkka mahdollisimman pieneksi, jotta se mahtuu mittoihin, kun on pieni kone, niin ovat tarkempia.

Ostoksia en monia tehnyt. Ei ole tarviskaan. Eniten mielessä vaellus pyhiinvaelluksena ja se itselle tuliaisena, ehkä toisillekin välittäen.

Suurin piirtein virren 979 sanoin:
Kutsukoon tie sinut matkaan, olkoon tuuli myötäinen,
suokoon aurinko lämpöä kasvoillesi,
virkistäköön sinua raikas sade, herättäköön matka sinussa uusia ajatuksia,
siunatkoon sinua Jumala,
kun jälleen kohdataan.

Tätä haluan toivottaa teille vaeltajille. Ja kaikille meille!