"Kun viisaat itämaasta luo seimen saapuivat,
he tiedon kuninkaasta ja tähden tunsivat.
Nyt meitä sanan tähti johdattaa luoksesi.
Se taivaastasi lähti valoksi, oppaaksi."
he tiedon kuninkaasta ja tähden tunsivat.
Nyt meitä sanan tähti johdattaa luoksesi.
Se taivaastasi lähti valoksi, oppaaksi."
(Virsi 45:2)
Eilen oli loppiainen. Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, vanhempi kuin joulu. Loppiainen vakiintui jo 200-luvulla, jolloin sitä vietettiin Jeesuksen syntymäjuhlana. Loppiaista saatetaan vielä nykyään sanoa vanhaksi jouluksi.
Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan
kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät
olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo
kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa meitä sitä kautta kirkon
lähetystehtävästä.
Tietäjien
oppaana toimi taivaalle syttynyt suuri tähti, joka oli kuninkaan syntymän
merkki. Monia tutkijoita on askarruttanut tähden salaisuus sekä se, mistä
itämaan viisaat miehet olivat sen saaneet tietää. Tietäjien tietoon on
luonnollinenkin selitys. Juutalaiset näet olivat pitkään maapaossa Babyloniassa
pyhine kirjoituksineen. On mahdollista, että heidän kauttaan levisi tieto
Messias-ennustuksista ja nousevasta tähdestä.
Eilen ajelin taas messuun samoja liukkaita teitä kuin edellisenäkin
päivänä. Kun messu oli vasta puoliltapäivin, niin päivä kului yllättävän
sukkelaan. Messun jälkeen olin vielä kyläilemässä sukulaisissa. Oli
mielenkiintoista jutella maukkaan aterian äärellä suvun vaiheista ja löytää monia yhtymäkohtia toinen toisiimme. Illalla vielä taas pelasimme lentopalloa vauhdikkaasti pari tuntia.
Tämä päivä on hurahtanut myös nopeasti. Kerkisin sentään ladulle kymmenen asteen pakkasessa hiihtämään sen tavallisen kierrokseni. Puut ja pensaat olivat huurteisina. Huomiseksi on luvattu jo toisenlaista säätä: lämpimämpää ja hiutaloimista. Vanha kansa sanoikin, että vasta puolet talven lumista on satanut loppiaiseen mennessä.
Joulun jälkeisestä
pyhättömästä kaudesta voidaan käyttää nimityksiä härkäviikot
tai selkäviikot. Edellinen viittaa siihen, että joulun jälkeen on taas
tehtävä raskasta työtä, ja lienee saanut alkunsa sillä alueella, jolla
härkiä on käytetty vetojuhtina. Jälkimmäisessä selkä tarkoittaa
talvenselkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti