Pappilanmummon perunasalaatti

Uudenvuodenaattona kuuluu syödä perunasalaattia, nakkeja ja jotain leipää, ehkä patonkia, niiden kanssa illallla samalla, kun katselemme ilotulituksia.

Asumme mäellä ja näemme koko seutukunnan komeat rakettinäytökset pitkin iltaa suoraan omasta ikkunasta. Monenlaiset kuviot ovat nousseet taivaalle jo iltakuudesta lähtien (hätäisimmät aloittivat paukuttelun jo viiden maissa lähistöllä). Seutukunta on jo savusta sakeana.

Perunasalaatissamme on kuusi keitettyä pienehköä perunaa kuorittuina ja kuutioituina, yksi kotimainen Antonovka-omena kuutioituna kuorineen, keltaista ja punaista paprikaa kuutioina, viisi reilua ruokalusikallista kurkkusalaattia, puolitoista desiä laktoositonta rahkaa, mustapippurirouhetta ja valkosipulijauhetta, sitruunamehua, hunajaa.

Elämämme ei riipu ainoastaan maailmassa vallitsevista valloista ja laeista. Elämämme on Jumalan kädessä. Meillä on paljon aihetta kiitokseen ja katumukseen. Uusi vuosi merkitsee myös sitä, että Jumala antaa meille mahdollisuuden aloittaa uudestaan.

Raamatun sana tänään: " Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina." (Ps. 121:7-8)

Kissamuistoja

 

MakroTex-haasteen aiheena tällä viikolla on MUISTOT.

 

Sukulaisperheessä on kuollut tänä vuonna parikin kissaa ja suru on ollut iso. Minä olen allerginen kissoille. Tällaiset kissat sopivat paremmin minun elämääni kotosalla. 

Sain tämän kissan joskus reilusti yli viisikymmentä vuotta sitten. Kissa oli lapsuudenkodissani huoneeni hyllyllä pitkään. Nyt se on työhuoneen kirjahyllyssä muistuttamassa kaukaisista ja samalla nyt tuomassa minulle ajatuksia lapsuuden ja nuoruuden muistojen kirjoittamiseen.

 "Kissa istuu ikkunalla, kutoo pientä sukkaa. Älä itke kissa rukka, itkus menee hukkaan." Tämä lautanen on ollut lapsillani aikoinaan ja nyt lastenlasten käytössä. Näin se kertoo lasteni ajasta myös nykyisille pienille joka kerran heidän käydessään mummolassa/pappalassa. Viimeksi siis jouluna.

Pakkaspäivien sukat

Neuloin isohkot miesten sukat Novitan uutuudesta, sinivihreästä  Seitsemän Veljes -langasta. Sukat on neulottu resorilla: aina kymmenen kerrosta yksi oikein yksi nurin vuorotellen kaksi oikein kaksi nurin kanssa. Silmukoita on 52. Sukat painavat 128 grammaa.

Aurinko paistoi tänäänkin ja pakkasta oli reilusti yli 20 astetta. Tällä pakkasella jäi hiihtäminen vain ajatuksiin. Niinpä käväisin (autolla) Missiokaupassa viemässä sinne sukkia ja ostamassa Missiokaupan kirpputorilta muutamat haalarit pienten vierailuja varten. Onpahan nyt vaatteet, millä voi pihalla kaikessa rauhassa touhuta pelkäämättä matkavaatteiden likaantumista.

Sana tälle päivälle: " Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Jumala on meille pelastuksen Jumala. Herra, Herra pelastaa kuolemasta." (Psalmi 68:20-21)

Iloistakin juhlaa viattomien lasten päivänä

Oli työpäivä, mutta mukava sellainen: pienen pojan kastepäivä. Sain olla kastamassa tutussa perheessä pienokaisen. Olin vihkinyt vanhemmat avioliittoon, olin kastanut esikoisen ja nyt tämän pienen. Perheen sukulaisetkin olivat tuttuja entisiltä tapaamisilta,  koska myös olin kastanut heidänkin lapsiaan.

Kastepuheen alkaessa kutsuin kaikki lapset -  heitä oli ainakin seitsemän - kastepöydän viereen. Kyselin lapsilta, että mitä kaikkea he huomaavat kastetoimitukseen tarvittavan. Vastauksia tuli reippaasti: kastemalja. vesi, vauva, raamattu, kynttilä... ja niin pienten joukkokin kuunteli tarkkaavaisena kertomusta ja seurasi muutenkin innokkaasti kastetoimitusta ja osasi laulaa ja leikkiäkin virren Jumalan kämmenellä.

"Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen,
Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.

Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan.
Jumala meitä kutsuu ja kantaa voimallaan.
Milloinkaan ei hän hylkää, lastensa kanssa hän on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton."

 (Virsi 499)

Pakkaspäivänä oli mukava ajella, koska ei satanut lunta eivätkä tiet olleet erityisen liukkaat. Palatessa kotiin syttyi tosin öljyvalo palamaan vähää ennen perilletuloa. Ajelin kuitenkin kotipihalle asti ja lisäsin samantien öljyä moottoriin ennen sisälle menoa.

Ulkoilu jäi tänään väliin. Illalla oli pakkastakin jo 18 astetta.

Välipäivän viettoa

Aamulla auringon noustessa lähdimme hiihtämään. Aurinko nousi vasta klo 9.29! Matkaa pitää ensin tehdä autolla, koska valmiita latuja ei vielä meidän kotimme lähellä ole.

Tänään hiihdimme kumpikin jo pitemmän matkan kuin eilen. Nyt uskalsin lähteä vitosenkin latua hiihtämään, kun mies yllytti. Tuttu latuhan tuo oli edellisvuosista. Tosin viime talvi jäi väliin tällä reitillä, kun ei ollut tarpeeksi lunta. Nyt monet urheilukeskuksen lähettyvillä olevat ladut on lumetettu tai jotenkin muuten tehty todella hyviksi. 

Joululahjaksi saamani myssy on hyvä hiihtopipo. Pitää tuulen loitolla, hengittää ja kuitenkin tarpeeksi lämmin.

Olen lueskellut jo kolme kirjaa joulun maissa. Viimeksi Anna-Lena Laurénin "Hulluja nuo venäläiset, Tuokiokuvia Venäjältä" (Teos & Söderströms). Laurén toimi Yleisradion kirjeenvaihtajana Moskovassa ja sitä ennenkin oleskeli paljon Venäjällä. Kirja kertoo huumorilla venäläisten elämästä ja ajattelutavasta, miten  se eroaa meidän suomalaisten tavasta toimia ja ajatella. 

Venäläiset teitittelevät, eivät sinuttele. Venäjää ei voi arvioida länsimaisten mittapuiden mukaan, selittää Laurén. Ei pidä takertua pikkuseikkoihin. Se on käytännöllinen elämänohje sille, joka haluaa selviytyä Venäjällä. Venäjä on kuin Dostojevskin romaanit. Se ei ole erityisen helppotajuinen, helposti sulava, kosiskeleva tai kiitollinen omaksuttava. Se on täynnä erilaisia viestejä, ääneen lausumattomia sopimuksia, vivahteita ja hierarkioita, jotka täytyy oppia huomaamaan ja ymmärtämään.Maa, jonka ymmärtäminen vaatii aikaa, koska ensin täytyy porautua lukemattomien kerrosten läpi.

 

Luin myös toisenlaisen teoksen. Kirja kertoi lähetystyöntekijä Kaisu Matilaisesta, joka oli ollut  kolmisenkymmentä vuotta  lähetystyössä Keniassa lähinnä kikujujen parissa. Marja-Liisa Turunen kirjoitti tämän kirjan Kaisun elämästä Toisenlaista rikkautta (Päivä 2010). Kaisu halusi kysyä Jumalan tahtoa, ja vasta kun hän oli varma siitä, hän saattoi siirtyä elämässä eteenpäin. Hän ei itse ajanut asioitaan, vaan  vaan antoi tilan Jumalalle. Kaisu, evankelista, eli ihmisten arjessa mukana niin Afrikassa kuin Suomessa. Huumori ja iloisuus oli mukana. Kaisun mielestä  hänen elämäntehtävässään parhainta on ollut pitää esillä iankaikkista ja luotettavaa elämän Sanaa.

Iltapäivällä saimme vieraaksemme serkkuja perheineen. Oli mukavaa rupatella. Pieni hieno mies esitteli hänen hienon hupparinsakin.

Hiihtokausi avattu

Tänään olin päivällä ensin lenkillä ja sitten vielä hiihtämässä. Muuten olen viettänyt sisäelämää kirjan parissa.

 Kunnollisia latuja löytyy jo urheilukeskuksen liepeiltä. Kokeilimme eri mittaisia latureittejä ja kaikki tuntuivat hyviltä. Toki en hiihtänyt kuin kai kuutisen kilometriä, ja tietysti mies paineli paljon enemmän. Hiihtelin hiljakseen ja nautin samalla lumisesta metsästä.

Joulua juhlitaan joka vuosi

Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.

RIEMULLISTA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA!

"Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan.
Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi."

(Virsi 21:1,2) 

Jouluaamun jumalanpalveluksen ja haudoilla käynnin jälkeen miehen veljen perhettä tuli meille kuten aina jouluaamuisin. Muutoin päivää on vietetty hiljaiselossa. Toki mies kävi kolaamassa lumet kulkuteiltä, mutta itse olen viettänyt päivää sisällä. Pakkasta on ollut ja viimaa ja säätiedotuksen mukaan tuo viima toi lähes 20 asteen tuntuman säähän. Suunnitelmissa ollut kävelylenkki jäi unelmiksi vielä. Niinpä otin päivätorkut ja luin kirjan. Ainahan jouluuni kuuluu myös lueskelu. 

Lueskelin Timo Tuomen vaelluskertomuksen Jalan halki Ranskan (Tammi 2003). Hän lähti kävelemään reppu selässä yksin Calaisista Pohjanmeren rannalta Nizzaan Välimeren äärelle. Hän lähti toukokuun lopulla ja elokuussa pääsi perille. Etukäteen hän oli mielestäni valmistautunut hyvin tutustumalla karttoihin, matkaoppaisiin ja asumallakin jonkin aikaa Ranskassa. Hän osasi siis ranskan kieltä, mikä helpotti paljolti matkantekoa. Käveleminen Ranskassa noin pitkää reittiä ei ole kovin tavallista ja varsinaisia pitkän matkan polkuja ei ollut kovinkaan paljon aiotulla reitillä. Reitti oli välillä tosi hankalakulkuista. Mielenkiintoinen kertomus kävelyretkestä ja sen vaivoista sekä iloista, matkakuvausta, ruokaa, viinejä...

Jouluaattona väskynäsoppaa

Joulusaunasta  nautittiin aamupäivällä ja sen jälkeen asetuimme syömään joulupuuroa. Riisipuuroa haudutin parisen tuntia. Puuron keitin laktoosittomasta täysmaidosta. Ensin kuitenkin muutama desi vettä, jonne 4 desiä riisiä. Lopuksi laitoin suolaa teelusikallisen ja tietysti sen mantelin. Manteleita oli pähkinäseoksessa aamupalla. Silloin joku keksi, että siitähän voi nyppiä mantelin jokaiselle valmiiksi puuroon laitettavaksi. Niinpä kiikutin pian piiloon koko pahkinäkupin - toin sen esille vasta myöhemmin puuron jo syötyä. Lopilta mantelin löytäjiä oli kuitenkin kaksi, koska piilotin kumpaankin kulholliseen yhden. Löytäjää ei palkittu mitenkään ruhtinaallisesti: 2 euron kolikolla (jonka saajat vielä laittoivat kolehtikoriin vähempiosaisten auttamiseksi...)

Joulupuuron kyytipoikana oli tietysti maitoa, kanelia ja sokeria sekä väskynäsoppaa. Väskynäsoppa ei ole luumusoppaa, vaan rusinasoppaa. Sopassa oli rusinoita, vettä, pari kanelitankoa, hunajaa, sitruunamehua ja perunajauhoja. Laitoin huuhdottuani rusinat likoamaan ne yöksi. Aamulla keitin ne liotusvedessään kanelitankojen kanssa. Lisäsin hunajan ja sitruunamehun ja suurustin kylmään veteen sekoitetuilla perunajauhoilla.

 Kuuntelimme joulurauhan julistuksen, jonka jälkeen lähdimme kirkkoon.

 Joulupuu on rakennettu... lauloivat lapset perheiden aattohartaudessa.

 Veimme omaisten haudoille kynttilöitä ja kävimme tällä  muualle haudattujen muistokiven luonakin.

Jouluateriaa ennen nuorin lapsistamme luki jouluevankeliumin. Varsinaisella jouluaterialla tänään nautimme monenlaista jouluruokaa: siikaa, mätiä, silliä, rosollia, vihreää salaattia, kinkkua, palsternakkalaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja lanttu-omenalaatikkoa ja tietysti keitettyjä perunoita ja porkkanaviipaleita, herneitä ja monenlaista särvintä.  Jokaiselle jotakin sopivaa...

Lapsenlapset olivat täpinöissään jo pitkin päivää ja vihdoin oli lahjasäkki ilmestynyt eteiseen...miksi ihmeessä sen tuojaa ei koskaan näy... sama säkki vuodesta toiseen ja siinä on nimikin säkin päällä kertomassa oikeasta osoitteesta...

" Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä, rientäkää, kutsuu nyt Betlehem!
Etsikää lasta, taivaan kuningasta, ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa Herraamme!
(Virsi 27:1)

Kun lapset perheineen olivat lähteneet, mekin illalla lähdimme vielä kynttiläkierrokselle suvun haudoille pitemmälle. Lunta oli tupruttanut teille. Juuri lumiaura oli kulkenut edellä, joten suurimman osan matkaa tie oli hyvä ajella.

Jouluyön messussa olimme jälleen omassa kirkossa, minä töissäkin.
Sana tälle päivälle:"Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." (Luukkaan evankeliumi 2:8-14)

Aatonaattona kuusi koristellaan

 Jouluseimi täydentyi ja sijoitettiin taas omalle tutulle paikalleen.

Tänään lapset perheineen tulivat joulunviettoon. Joulukuusen koristelu on kuulunut jo vuosia itseoikeutetusti lastenlapsille silloin kun he ovat olleet paikalla.

Tähden ja kynttilöiden kiinnittämiseen tarvittiin isien apua.

Tänäkin vuonna kuusi on saanut ylleen kaiken mahdollisen loiston, etenkin alaoksilleen, kun kaikki pienet eivät yllä vielä kovin korkealle.

Onneksi on sentään vähän lunta ja niin isommat pienet pääsivät mäenlaskuun pihalle. Pulkilla oli hyvä huristella mäkeä alas pakkaskelissä.

"Mitäs ne ihmiset tuolla sisällä oikein touhuavat", tuntuu koiruli ikkunan takana tuumivan.

Huomasimme, että pitkä pöytä on hyvä: kaikki mahtuvat sen ympärille aterioimaan pienimmästä vanhimpaan. Enää ei tarvitse sijoittaa keittiön pöydän ympärille osaa porukasta. Pöydän keskelle sopivat tarjoiluastiat ja on hyvä kierrättää sitten tarjottavia toinen toisilleen.

Kierrätyskuusi

Kävin tonttukierroksella. Samalla eräässä kodissa tutustuin kierrätyskuuseen. Vanha edellisvuotinen kuusenranka oli haettu sisälle ja ruiskumaalattu vihreäksi, koristeltu ja kas: heti ei edes huomaa sen olevan ilman neulasia. Tämän kuusen hyvä puoli on etenkin se, etteivät neulaset tipu ja sotke huushollia eikä kuusta tarvitse  kastella...

Tänään oli myös siivouspäivä. Jopa saunan mies hinkkasi putipuhtaaksi, hioi hiekkapaperilla lauteetkin ja kuparisen löylyvesiastian hän puhdisti kiiltäväksi sitruunamehun ja suolan seoksella.

Suolattua lanttu-omenalaatikkoa, tilliset kalapyörykät ja levypiirakkaakin

 Neljäs adventti ja joulu lähestyy: neljä yötä jouluun ja kolme jouluaattoon ja kaksi jouluvieraiden tuloon.

Aamupäivällä kävimme jumalanpalveluksessa. Kirkossa oli monta päiväkerhoissa lasten kanssa valmistettua jouluseimeä.

Tänään iltapäivällä innostuin vielä tekemään lanttulaatikkoa, koska Yhteishyvän Ruoka-liitteessä oli ohje lanttu-omenalaatikosta. Lähdin valmistamaan sitä ohjeen mukaan. Kilo lanttua, parisen omenaa (meillä oli pieniä, joten hieman enemmän eli neljä kotimaista oman puun omenaa), puolitoista desiä kermaa (laitoin laktoositonta sakeaa ruokakermaa) puoli desiä korppujauhoja, (kananmunaa en laittanut, ei ole olennainen lanttulaatikossa), kolme ruokalusikallista siirappia, kaksi !!! teelusikallista suolaa (mikä oli aivan liikaa, mutta noudatin ohjetta ja pois en saanut! -  yksi olisi riittänyt hyvin.) neljäsosa teelusikallista jauhettua inkivääriä ja ripaus jauhettua valkopippuria. Pinnalle korppujauhoja ja laktoositonta voita. Ja tietysti tein sitten vielä kaksinkertaisena kaiken - isolle joukolle paljon...

Harvoin sorrun tekemään ohjeen mukaan, mutta nyt suola! Ai, että harmittaa hölmöyteni. Lähetin kyllä viestin toimitukseen, että tarkistaisivat tuon suolamäärän.

Mies teki lihamyllyllä korppujauhoja kuivaneista rinkilöistä ja sämpylöistä. Lihamyllyä ja korppujauhoja tarvittiin mm. kalapullien valmistukseen.

Mies valmisti ahvenista kalapullia eli kalapyöryköitä. Edellisen kerran niitä tehtiin viime vuonna, joten vanha ohje oli tallella blogissa. Sitä mukaillen nuo kalapullat syntyivät. Kalat näet piti saada pakkasesta jouluruokien tieltä pois pienempään tilaan.

Kaksi isoa kulhollista tuli pyöryköitä ja tälläkin kerralla paistettiin viisi pellillistä eli noin kolmesataa kalapyörykkää.

Tein vielä jauhelihalevypiirakan. Myllyn Parhaan 600 gramman torttutaikinalevyn puolitin ja kaulitsin ohueksi pellinkokoiseksi kummatkin palat silikonisen leivinalustan päällä, josta ne irtosivat hyvin pellille. Pohjan päälle laitoin sekoituksen, jossa oli naudanjauhelihaa rypsiöljyssä paistettuna, sipulia, keitettyä riisiä, valkopippuria, mustapippuria, valkosipulisuolaa, yksi kasvisliemikuutio liotettuna desiin vettä ja laktoositonta maustamatonta jogurttia löysykkeeksi. Pinnan pistelin haarukalla ja voitelin laktoosittomalla maidolla ja ripottelin päälle reilusti seesaminsiemeniä. Paistoin piirakkaa puolisen tuntia 200 asteessa.

Vielä on tulossa imellytetty perunalaatikko. Keitin perunat painekattilassa hyvin kypsiksi kuorineen, kuorin ja muussasin muusinuijalla.  Paraikaa perunasose, johon on sekoittettu ainoastaan jauhoja, on imeltymässä teräskattilassa kinkkulämpömittarin kera. Annos oli jonkin aikaa uunissa 65 asteessa ja nyt, kun uunia tarvitsen muuhun, se on vielä hyvin sanomalehdillä vuorattuna kylmälaukussa yrittämässä pysyä lämpimänä, koska se ei imelly kunnolla, ellei saa olla sopivassa lämmössä eli noin 50-70 asteeseen. Ehkä vasta aamulla paistan tuon.

Joulupullia

 Leivon joka jouluksi sahramipullia. Puolen litran taikinasta tuli 48 pyörykkää.  Laitoin kulhoon 200 grammaa laktoositonta margariinia ja sulatin sen mikrossa, lisäsin siihen puoli litraa lämmintä laktoositonta täysmaitoa, puoli teelusikallista suolaa, puoli grammaa sahramia hienonnettuna, desin sokeria, kaksi kuivahiivapussillista hiivaa ja jauhoja niin paljon että tuli sopiva taikina. Jauhoja laitoin aluksi vain nelisen desiä ja vatkasin  jonkin aikaa seosta ja lisäilin sitten vähitellen loput jauhot ja vaivasin käsin taikinan.
Pyörittelin tankoja ja muotoilin niitä eri muotoisiksi pulliksi, voitelin kohonneet pullat ja sirottelin osaan päälle seesaminsiemiä, osaan unikonsiemeniä. Paistoin pullat 8 minuuttia 225 asteessa.

Tein tavallisen puolen litran laktoosittoman, munattoman pullataikinan, tämänkin laktoosittomaan punaiseen maitoon. Taikinan jaoin kahtia ja kaulitsin molemmat osat levyiksi. Toiseen laitoin levyksi kaulittua piparitaikinaa väliin, rullasin tiukasti ja pilkoin rullan viipaleiksi, jotka nostin leivosvuokiin.  Toisen levyn päälle sivelin margariinia ja sirottelin sokeria, kanelia, 100 grammaa sukaattia ja reilusti rusinoita. Ja samoin nostin palaset leivosvuokiin.  Voitelin kaikki ja laitoin päälle mantelilastuja.

Yleensä aina, kun leivon jotakin, teen samalla myös sämpylätaikinan. Niin tänäänkin tein sen vain lusikalla sekoitellen. Laitoin puolen litran taikinaan vettä, öljyä, suolaa, hunajaa, kuivahiivaa pussillisen, nokkosta, minttua,  3-4 desiä sämpyläjauhoja ja loput vehnäjauhoja. Leivoin 25 sämpylää yhdelle pellille, joten ns. sisarussämpylöitä tuli tänään.