Vappumarssilla

Vappuaamuna saimme Gubbiossa hotellilla hyvän aamupalan jossa oli myös tummaa leipää ja juustoa ja kinkkua. Ja tietysti oli paljon makeita syötäviä.

Lähdimme puoli yhdeksältä kävelemään kohti seuraavaa yöpymispaikkaa.

Aamuhartauden pidimme noin puolen kilometrin jälkeen Church of Santa Maria della Vittoria kappelissa. Munkki Manuelo antoi meille leimat vaelluspassiimme.

Yhteishalaus lämmittää

 

Noin viiden kilometrin jälkeen pidimme tauon baarivierailulla. Matkaa jatkoimme vielä suhteellisen tasaisella tiellä.

Sitten alkoi jyrkkä nousu pilvisessä säässä asfalttitietä pitkin.

Taas askelsimme alas ja ylös. Taukopaikalla oli mahtavat maisemat ja eväiden nauttimista.
Viiden kärki, joukon nuorin ja vanhinkin lähti taukopaikalta varsinaista reittiä myöten. Toiset kuvittelivat oikaisevansa ja lähtivät kuraista polkua pitkin kulkemaan. Polku loppui ja niin kiipesimme ja konttasimme jyrkkää risuista ja karhunvattuista mäkeä ylös tielle.
Taas viisi päätti lähteä kulkemaan varsinaista reittiä myöten. Ensin tietä myöten, sitten polkua.

 Eräs meistä löysi polun varrella olevasta Chiesetta della Ripen kappelista vieraskirjan vierestä silmälasit, kokeili niitä ja huomasi ne sopiviksi ja otti mukaansa. Kuvitteli saaneensa itselleen uudet lukulasit. He vähän myöhemmin tavoittivat ryhmän italialaisia vaeltajia. Ja lasien löytäjä kysyi onko joku ryhmästä kadottanut lukulasinsa. Ja lasien omistaja löytyi!

Kaunista jyrkkää mutta mukavaa polkua oli ilo kulkea.  Monet korkeat mäet kiipesimme ja taas pujottelimme alas polkua pitkin. Yksi pysähdys oli mm. kaasuputken luona. Pari kertaa ylitimme joen kiviä myöten.

Loput ryhmästä lähtivät oikomaan toiselle tielle ja kuvittelivat pääsevänsä helpommalla ja lyhyemmällä matkalla kuin varsinainen reitti. He joutuivat sananmukaisesti ojasta allikkoon. Laakson ylittäminen kesti lähes kaksi tuntia ja joutuivat kaikkein korkeimpaan kohtaan matkan varrella. Lopulta he pääsivät isolle tielle ja pääsivät noin kilometrin jälkeen baariin lepäämään hetkeksi ennen matkan jatkamista - oli vielä viisi kilometriä jäljellä.

Bellugellon seurakuntasaliin sitten vihdoin pääsimme majoittumaan kirkon kellarikerrokseen. Salissa on betonilattia, kylmä tila, jossa ei ollutkaan mitään sisustusta. Oli kuitenkin talossa jopa kaksi suihkua ja pari pistorasiaa. Levitimme lattialle makuualustat, jotka olimme eilen ostaneet ja makuupussit.

Pyykit kuivuivat tuulessa ulkona verkkoaidassa. (Kuva JW)
Lähdimme kävelemään illalliselle ravintolaan noin kolmen kilometrin päähän. Illalla vielä takaisin. Päivän kävelysaldo lienee noin 30 kilometriä.