Neiti Kesäheinä

Vihdoin räkätauti on hellittänyt ja pääsimme matkaan lastenlasten luo. Ruokaa rotinoiksi teimme eilen ja kasasimme omenoitakin reilusti mukaan. Jo aamulla aikaisin (? Nukuimme näet pommiin - kerrankin myös mies heräsi vasta seitsemältä) lähdimme liikkeelle kohti pääkaupunkiseutua.

Aamupäivä kului parivuotiaan pienen miehen kera joutuisasti. Pappa kärräsi poikaa sillä aikaa, kun mummo kävi ostoksilla. Toki sitten hiekkalaatikolla oli hyvä touhuta jonkin aikaa ennen lounasta ja päivätorkkuja.

Maa-artisokka on alkanut kukkia. Kun kukat ovat pari päivää olleet sisällä, ne ovat täysin avautuneita. Maa-artisokan kukat eli  kukinnot, mykeröt,ovat samantapaiset kuin auringonkukan, mutta paljon pienemmät. Sehän on runsaasti kukkiva ja komea syksyn perenna. Kun ei ole enää paljon muita kukkia, niin näitäkin voi viedä tuliaisiksi.

Vauva nukkui kopassaan, kun isoveljeä saateltiin ulos. Nykykäytäntöhän on, että pieni ei kopastaan näe juuri minnekään, vaan siten nukkuu rauhallisesti verhon takana. Ja myös eivät ötökät pääsee pientä häiritsemään eivätkä uteliaat ihmisetkään.

Neiti Kesäheinä nukkui isoimman osan vierailumme sisälläolon aikana. Vielä emme kovin paljon ehtineet tähän pariviikkoiseen suvun nuorimpaan tutustua. Isoveli tarvitsi seuraa ja hänen kanssaan ehdimme siten enemmän olla ja lasten äiti sai oman rauhansa.
Kotiin palasimme isonsiskon kera. Hän tuli viettämään viikonloppua maalle.