omena-pähkinä-hunaja-marmeladi

Aamu oli sumuinen ennen kahdeksaa, mutta sumu vielä tihentyi sen jälkeen. Päivällä kuitenkin kirkastui. Matkan aikana olivat vaahterat värittyneet (ja kurkkujen ja kurpitsojen varret paleltuneet). Perunannostopäiväkin kotosalla ja ruohonniittopäivä ja pyykkipäivä ja...

Sain Unkarissa perheeltä muutaman tällaisen tietynlaisen erikoiskovan vihreän omenan omenapähkinähunajamarmeladin valmistusta varten. Kuulemma juuri tällaisista se oikea onnistuu. Isäntäperheemme isäntä käväisi niitä jostain minulle hakemassa - jonkun naapurin puun alta.

 

Leikkelin omenat palasiksi ja laitoin kattilaan desin vettä ja keitin nuo hienoksi ja vielä senkin jälkeen haudutin, vaan ei niistä punaista hilloa tullut.

Sain pähkinöitä hunajatilan isännältä, joka esitteli hunajansa ja toimitilojensa lisäksi omaa marmeladiaan ja siksi aloinkin kokeilla tuon marmeladin valmistusta.

Kylläpä oli hankalaa saada nuo pähkinät halki ja ottaa siemen sitten sieltä sisältä talteen. Kokeilimme montaa tapaa. Vasaralla onnistui kaikkein parhaiten (meillä ei ollut pähkinäsaksia eikä valkosipulipuserrinkaan auttanut)Lopulta sen keksin: pähkinät jonoon tuohon leikkuulaudan koloon ja tiukka napautus jokaiseen. Jopa onnistui homma hieman nopeammin, vaikka siinä tunti pari taisi mennä noiden pienten pähkinöiden kera.

Molinexilla sitten jauhoin karkeaksi sekoitukseksi pähkinät.

Hieman jäähtyneen omenasössön hiulasin sihdin läpi toiseen kattilaan. Lisäsin viileään seokseen uutta kovettuvaa hunajaa ja

 sihdin läpi hienonnettuja pähkinöitä. Roiskuneet ylimääräiset kuorenpalat jäivät sitten sihtiin.

Tällaista tästä tuli. Nyt tuo seos saa rauhassa tekeytyä. Saa sitten nähdä, mitä tästä tulee vai olisiko pitänyt laittaa sitä punaista Melatinia sekaan. Valmista sain kaksi kolmen desin rasiallista - monen tunnin työn jälkeen. Kannattihan tuota kokeilla kerran elämässä. Toivottavasti siitä tulee hyvää. En tiedä, olisiko tuohon pitänyt laittaa jotain muuta lisäksi, mutta minulla ei ollut sen tarkempaa reseptiä.