Mombueystä Puebla de Sanabriaan

Aamulla aikaisin noustaan caminolla tai ainakin herätään. Tänä aamuna ensimmäisen kello herätti 5.45 ja sitä mukaa vessajono kasvoi. Yksi tänään myöhemmin näyttelikin sitä, koska albergessa oli vain vessa. Olhan meitä sentään vain yhdeksän. Ja useimmat pian lähdössä. Niinpä nousin suosiolla ja hiljaa pimeässä otsalampun varassa pakkailin tavarat, joita en voinut vielä illalla pakkailla. Ja söin aamupalani. Mikroa ei voinut tuossa yöpymistilassa hurisuttaa,vaan onneksi on tuo uppokuumennin. Sain puuroni ja Finrexini ja lääkkeeni.

Hitaasti lähdin 6.45 ja oli vielä pimeää. Onneksi jonkin matkaa katulamput valaisivat myös. Vähitellen alkoi vaaleta ja pilvet peittivät taivaan. Kun olin jo yhden tauon pitänyt, niin noin kahdeksan kilometriä kuljettuani alkoi sataa. Ei satanut kaatamalla vaan tihkua aluksi. Isompi sade vasta lähestyessäni Puebla de Sanabriaa.

Kuljin tänään koko päivän tietä myöten, koska varsinaisella caminolla sateella ei suositella kulkemista - vettä, mutaa ja kuraa muutenkin hankalilla poluilla. Vaikka satoi, oli mukava katsella maisemia. Ihmettelin puita ja pensaitakin, jotka olivat aivan harmaan naavaisia pitkällä matkalla. Tie 525 on äskettäin päällystetty.  Osalla matkaa oli metrin levyinen sivukaista, millä oli hyvä sauvakävellä.

Muutama kilometri ennen Asturianosta oli huoltoasema, missä li ulkona vessat, joissa ei ollut kyllä paperia eikä aikoihin siivottukaan. Huoltiksella oli baari tai oli  ollut... suojainen levähdyspaikka.

Asturianoksessa oli ainakin kaksi baaria, mutta molemmat olivat kiinni. Niinpä pidin sadetta ja nautin välipalani bussipysäkin katoksessa. Siinä on hyvät lasiset seinät, joten tuuli ei pääse sinne sisälle.  Kostea olo oli kuitenkin sadevaatteista huolimatta.  Opaskirja kertoi matkaksi 17 kilometriä siihen asti, mutta askelmittarini vähemmän.

 Kolmen kilometrin päässä???  Palacios de Sanabriassa oli onneksi wifi-kahvila auki. Siellä oli paljon miehiä tiskin äärellä juomassa kuka mitäkin. Sain sellon eli leiman pyhiinvaelluspassiini. Join jälleen espresson ja lasillisen vettä ja istuin pitkään lämmittelemässä ennen sateeseen lähtemistä.

Tänään kulku sujui paljon nopeammin kuin olin luullut, koska en kulkenut varsinaista caminopolkua, vaan maantietä.  Olin perillä albergessa jo kai puoli kahden maissa, ensimmäisenä vaikka pidin kunnon taukoja. Tietä pitkin oli toisiakin kyllä kulkenut.
Juuri kun olin lähellä albergea, alkoi sataa rakeita. Sisälläkin täällä on niin kylmä, että minulla on kirjoittaessanikin käsine toisessa kädessä ja olen peiton alla. Toivottavasti edes yöksi on tulossa lämmitys. Nyt sisällä minulla on kaikki mahdollinen ylläni. En ole turhaan kantanut silkkivillapitkiksiäni.  Sain eräältä vaeltajalta hänen toisen takkinsa hartioilleni vielä lämmikkeeksi. On tosin toisillakin kädet ja kroppa viluisena.

Täällä siis ei ole mitään lämmitystä, vaan sain toisen peiton lisäksi. Ei se nyt lämmitä muuaalla kun viluttaa koko ajan - niin toisiakin.

Olen täällä kahdeksan hengen huoneessa, jossa monta eilistä kaveria. Tähän ovat jotkut varanneet paikanja he eivät ole vielä tulleet iltaan seitsemään mennessä. Tässä yksityisessä albergessa Casa Lux tällähetkellä luksusta on narisematon sänky, vuodevaatteet ja aivan fantastinen naisten kylppäri näöltään. Oli saippua ja käsipaperiakin. On täällä keittiö ja siellä oli sopivasti myös edellisten jättämiä ruokiakin. Niitä osin ja osin itsetuomiani käytin ruoan valmistaakseni. Ei tehnyt enää mieli lähteä sateeseen.

On täällä myös pyykinpesukone ja kuivausrumpu, joten sain märän fleexeni ja käsineetkin pyylkkiin ja kuivaksi. Ainoastaan yöllä käyttämäni bambupaita jäi kosteaksi. Otan sen pian narulta sisään ja laitan yöksi teepaidan.

Miehet jo tässä suunnittelivat huomista vaellusta, miten aikaisin on noustava ja lähdettävä että kerkiää 27 kilometrin päässä olevaan albergeen joh o n ei mahdu läheskään kaikki täällä olevat. Ja minua mukaan ovat ottamassa. Siis viineistään pitäisi nousta puoli kuudelta ja lähteä kuuden jälkeen pimeässä.