Pihalla ja puutarhassa on paljon kukkivaa

Ketunleipiä kasvaa piharinteessä. Ketunleipä on toiselta nimeltään käenkaali. Se on C-vitamiinipitoinen  ravinnoksi kelpaava kasvi. Käenkaali  kukkii varhain keväällä, kun muu kasvillisuus on vielä keskenkasvuista ja kasvupaikoilla on runsaasti valoa. Mettä haeskelevien hyönteisten on silloin helppo löytää kasvin kookkaat kukat. Käenkaalin oksaalihappo  suojaa sitä  hyönteisen toukilta ja etanoilta.

 

Kirsikkaluumu on ensimmäinen hedelmäpuu, joka kukkii tänä keväänä puutarhassamme. Prunus cerasifera ’Podarok St. Petersburg’ eli Pietarin lahja on joissakin pihoissa koristekasvina - meillä hedelmäpuuna myös. Lajike on jalostettu tutkimusasemalla Pietarin lähellä ja rekisteröity lajikkeeksi 1999.

Jos jo tänä vuonna siihen tulisi runsaasti luumuja! Monena vuonna tuo puu on kukkinut hienosti, mutta kukkimisaikaan ei ole ollut pölyttäjiä liikkeellä ja niin sato on jäänyt meillä vain muutaman luumun suuruiseksi. Puu on osittain itsepölytteinen, mutta hyötyy toisesta vastaavanlaisesta aikaisin keväällä kukkivasta. Kullankeltaiset pienehköt hedelmät ovat lähes pyöreät ja erittäin makeat.

Vaahterankukissa pörisivät lähinnä kimalaiset tänään. Mehiläiset ovatkin nyt voikukissa - niissä on enemmän siitepölyä.

 Vuorenkilvetkin kukkivat.

Kielot tuoksuvat niin pihalla kuin sisällä maljakossakin. Otin muutaman helmihyasintin samaan maljakkoon - Suomen lipun värit.

Piharinteessä kielojen seassa on myös kalliokieloja. Kalliokielo kukkii yleensä tähän aikaan, touko-kesäkuussa. Kalliokielo on kielon tavoin myrkyllinen kasvi. Kalliokielo viihtyy monenlaisissa varjoisissa paikoissa, kuten kalliopengermillä,  kivisillä mäillä, harjuilla, niityillä, rinnemetsiköissä ja jopa puronvarsilehdoissa. Se  kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Kukat ovat tuoksuvia. Marjat ovat sinimustia, siis myrkyllisiä.
Kalliokielon juurta on käytetty leipäjauhojen jatkeena nälkävuosina. Lääkkeenä juurta on käytetty turvotuksen alentamiseen.