Hiihtämistä

 Hiihtopäivä. Aurinko paistoi ja lämmitti. Aamulla oli vielä pakkasta yli kaksikymmentä astetta, mutta päivää kohden lämpeni ja vielä illalla yhdeksän jälkeen oli vain pari astetta pakkasella.

Aamupalan jälkeen lähdimme Pallastuntureille. Siellä luontokeskuksessa tutustuimme täkäläiseen luontoon kuvin ja esityksin. Katsoimme parinkymmenen minuutin pituisen videon ja keskuksessa oli paikallista eläimistöäkin täytettynä. Oli hyvä nähdä niiden mittasuhteita. Miten pieni sopuli onkaan ja miten iso on  jokin petoeläin kuten näätä.

 Porotkin ovat paikallisia eläimiä. Lapin vanhoissa saduissa poroja kutsutaan auringon karjaksi, jonka aurinkojumala on lahjoittanut ihmisille, jotta heidän ei tarvitsisi tuhoutua tunturien ja tundrien hedelmättömään tyhjyyteen. Ja lappalaisten Jubmel loi kerran maan poronvasasta; luista tuli kallioperä, lihasta maa, ja multa, mutta maan sisuksiin luoja piilotti poronvasasta sydämen. Tuulessa yksinäinen vaeltaja voi kuulla pienen poronsydämen lyönnit.

Pakkasella lähdin hiihtämään kämppäkaverin kanssa kohti Tunturikeimiötä. Alkumatkasta oli
liiankin jyrkkää alamäkeä pari kolme kilometriä. Sitten latu kulki loivemmin ylösalas. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Mäntyrovan maja. Siellä nautimme eväitämme. Tein tulet kaminaan. Hain halkoja ja pieniä lastuja puuvajasta ja liiterinpohjaroskiakin sytykkeiksi. Yhdellä tikulla syttyi kaminaan tuli.

Monesti näiden taukotupien liepeillä liikuskelee kuukkeleita. Niinpä täälläkin. Sain monta mukavaa kuukkelikuvaa tälläkin reissulla.

Matka jatkui mukavassa säässä sukkelasti yhteensä tuon parikymmentä kilometriä. Muutamassa risteyksessä pohdimme, minne tästä. Kysyvä ei tieltä eksy! Sopivasti oli noilla kohdin vastaantulijoita, joilta sai tietoa.

Illalla vielä rantasaunassa saunomassa ja tietysti myös kastautumassa avannossa. Oli hyvä päivä!

Pitkäperjantai on Kristuksen ristiinnaulitsemisen, kuoleman ja hautaamisen päivä. Pitkänäperjantaina jumalanpalvelus on yksinkertainen ja karu. Yleensä virret lauletaan ilman urkujen säestystä eikä kirkonkelloja soiteta. Myöskään sakramentteja tai muita kirkollisia toimituksia ei vanhan kristillisen perinteen mukaan vietetä pitkäperjantaina eikä lankalauantaina. Liturginen väri on musta, murheen ja kuoleman väri. Perinteisesti pitkänäperjantaina ei ollut lupa käydä kylässä ja liikkumista vältettiin. Päivää perinteisesti vietettiin hiljaisuudessa.