Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun alkaa heti tämä teos. Ja ruokapahoitteluja riittää lyhyissä luvuissa. Vaimo = emäntä oli joutunut hoitokotiin ja sen jälkeen kotiapu oli käynyt jo puolisen vuotta laittamassa ruokaa ja kylvettämässä Mielensäpahoittajan. Sitten apulainen vaihdettiin ja Mielensäpahoittaja ei halunnut ottaa tätä uutta vastaan, vaan joutui pulaan ja vähitellen alkoi tehdä ruokia löytämiensä emännän ohjelehtisten ja -kirjojen mukaan. Ja peruna oli aina pääosassa. Aina pitää olla perunaa.
Kyllä lopulta ruskeakastikekin onnistui yllätysvierailulle tulleen tohtori Kivinkisen vinkkien avulla.
Ajan mittaan 80-kymppinen Mielensäpahoittaja oppii tekemään monenlaista ruokaa. Ja jopa ruokaohjeita tästä kirjasta löytyi - emännän vanhojen lehtileikkeidenkin vinkeillä.
Taattua tekstiä, kun olen lukenut aikaisemminkin Mielensäpahoittajasta ja katsonut elokuvankin. Mielestäni kirjan kieli osuu kotiseudulleni, joten siksikin oli mukava lueskella. Hauska, opettavainen ja koskettava kirja.
Kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
11. Kirjassa käy hyvin
33. Selviytymistarina
1 kommentti:
Tuomas Kyrö ei ole lempikirjailijani, mutta Mielensäpahoittajat on ollut pakko lukea. Mies on saanut niitä lapsilta lahjoiksi. Mukavaa keskiviikkoa.
Lähetä kommentti