Johanna Spyrin kirja Pikku Heidi on klassikko. Löysin kirjastosta esittelyhyllystä tämän isotekstisenä ja lukaisin sen eilisiltana. Lienen lukenut sen lapsena, mutten muistanut siitä muuta kuin Heidi oli Sveitsin vuorilla isoisän luona ja joutui sitten saksalaiseen isoon kaupunkiin vammaisen tytön seuraksi ja pääsi palaamaan takaisin isoisän luo. Muistin vielä, että tuo vammainen tyttökin pääsi käymään isoisän luona vuorilla, mutta sitä ei tässä kirjassa vielä kerrottu, lupailtiin vain. Ehkä tähän on jatko-osakin olemassa.
Luin, kyyneleet silmissä käänteistä, joita Heidille tapahtui. Tuhlaajapoika-kertomuksen anti oli koskettavaa.
Kirjan kieli oli vanhahtava, kääntäjääkään ei mainittu. Kannen kuva ei kyllä tee oikeutta Heidille: Mielessäni ajattelin Sound of Musicin tapaista vuorikuvaa tuon tilalle.
Johanna Spyri: Pikku Heidi. Sveitsiläinen alkuteos ilmestyi vuonna 1881. (Perhekirjat oy, vuotta ei mainittu, tullut kirjastoon 2015) Kirjailija Johanna Spyri ( 1827-1901) on kirjoittanut useita tyttökirjoja 1800-luvulla.
Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
11. Kirjassa käy hyvin
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
16. Kirjassa luetaan kirjaa
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
40. Kirjassa on lemmikkieläin
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
3 kommenttia:
Tätä kskettavaa tarinaa on aikanaan luettu lapsille kerta toisensa jälkeen. Hyvää viikonloppua!
Minäkin tämän olen lukenut lapsena, muistaakseni pariin kertaan. Ihmettelin aina, kun söivät kimpaleen juustoa ruokailussa jos toisessakin. Meillähän juustoa vain höylättiin leivän päälle. Lapsena kirjoista saattaa jäädä mieleen ihan epäolennaisia juttuja. Heidin tarinaa rakastin!
Liikuttava tarina. En muista lukeneeni mutta olen kauan sitten nähnyt elokuvana ja TV-sarjana.
Lähetä kommentti