Säilöntää

Aamusella ennen sadetta  poimimme puusta loput omenat, ne mitä linnut olivat jättäneet meille. Vain ämpärillisen punakanelia kahdesta puusta saimme säilöttäväksi paperiin käärittyinä pidemmälle syksyyn. Tänä vuonna jostain syystä omenat ovat mädänneet nopeasti. Kun lintu on hiemankin nokkaissut, niin omena on hetkessä ollut mätä.

Happamasta puustakin (kannosta kasvanut puu, ei syöntiomenapuu lainkaan, mutta hedelmät parasta hilloon) otimme kaikki jäljellä olevat.  Olen ne keittänyt tänään hilloksi. Vaaleaa maukasta omenahilloa/marmeladia on mukava laittaa talvella piirakantäytteeksi, vohveleiden ja lettujen päälle tai puuron silmäksi. Se on suosikkihilloamme. Pilkoin ämpärillisen omenoita halki, kukkaperä ja kanta pois ja mehumaijaan. Omenat kiehahtivat puolessa tunnissa höttöiseksi, melkein hilloksi, joka sitten jauhettiin sosemyllyllä isoon kattilaan, jonne myös valunut mehu lisättiin. Kieh autin koko ajan sekoittaen sosetta ja lisäsin noin 3/4 kiloa sokeria, kun seos kiehui. Sitten kun sokeri oli sulanut, lisässin vielä desiin sekoitettuna puoli pussia punaista Melatinia. Sen sekoitin omenaseokseen vispilällä, ettei se paakkuunnu. Nyt tuo marmeladi oli parin minuutin kuluttua valmista purkitettavaksi vedessä keitettyihin Atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin. Ja kyllä hyytyi hyvin!

Vielä oli hieman pikkuserkulta saatuja luumuja jäljellä, joten tein tänään luumupuuron mannaryyneillä saostaen. Kyllä olemme saaneet nauttia tänäkin vuonna hedelmistä, vaikka alkukesällä näytti, ettei niitä tule kovinkaan paljon.

Raamatun sana tänään: "Jätä taakkasi Herran käteen,  hän pitää sinusta huolen." (Psalmi 55:2)