Lissabonissa

Yöllä oli satanut. Koko päivänä ei satanut ja aurinko pilkahteli ja oli lämpimän tuntuista kävellessä mäkiä ylösalas. Istuskelin myös ratikoissa katselemassa hieman laajemminkin tätä kaupunkia.

Kävin myös katedraalissa eli Séssä (Sé de Lisboa tai Santa Maria Maior de Lisboa). Lissabonin ainoa katedraali ja vanhin kirkko rakennettiin 1100-luvulla moskeijan perustuksille. Eipä tuo kovin juhlavalta näyttänyt. Moni muu kirkko missä vierailin oli paljon koristeellisempi.

Katedraalista sain uudenlaisen credentiaalin, pyhiinvaelluspassin, johon kerätään keinoja vaellusmatkan aikana niin kirkoista kuin majapaikoista ja leiman eli sellon voi saada baaristakin. Niillä todistetaan. että on kävellyt kyseistä reittiä eikä kulkenut jollakin kulkuvälineellä.

Tämä on aivan tasainen, torin kuviot  vain aaltoilevat!

Illalla kävin läheisessä kirkossa (Sagrado Coracao de Jesus) messussa. Mielestäni messu on hieman erilainen täällä kuin Espanjassa. Tai sitten mukana oli jotain muuta minulle vierasta. Messun aluksi vietiin kynttilä pois palamaan muualle kirkkoon ja kun sen pappi vei hän pukeutui erilaiseen kasukkaan kuin sitten varsinaisessa messussa. Messu pidettiin avoimessa sivukappelissa, koska väkeä oli vain parikymmentä.

Kun eilen matkustin tänne tai täällä hostellin huoneessa kadotin maharahavyöni sisältöineen. Joko se tippui pikkurepusta tai joku varasti sen jossakin välissä reissua. Niinpä tänä aamuna kävin tekemässä poliisilaitoksella katoamisilmoituksen englanniksi ja kuulustelupöytäkirja kirjoitettiin portugaliksi. Poliisiviranomainen oli ystävällinen kuten kaikki täällä. Pankkikortin kuoletin jo eilen. Onpahan taas jotain muistelemista ihan vanhana! Harmittaahan tuo todella paljon, kun passia lukuunottamatta kaikki tärkeät kortit hävisivät ja omat tiedot niiden mukana ja suurin osa matkakassasta. Passin olin laittanut fleezen taskuun jo aikaisemmin.

Lohdutukseksi sain vaellustoverilta tämän. Ranteessa se on ollutkin matkalla ja usein sen jälkeenkin.