Porrinnosta Redondelaan

Yön nukuimme todella hyvin kahden hengen huoneessamme. Laitoimme illalla kellon herättämään seitsemältä. Heräsimme klo 7.23 ilman kellonsoittoa. Herätyskellossa aika olikin väärä. Tunnin jäljessä. Tulipa aikamoinen kiire syödä aamupala ja hoitaa muut aamutoimet, koska kahdeksaksi piti lähteä toiseen paikkaan eli albergueen.

Kerkesimmehän me! Aamuhartaudessa kertoi sen pitäjä psalmista 16, joka oli ollut hänen äidilleen erittäin tärkeä tämän sairastuessa syöpään.
Jumala, pidä minusta huoli,
sinuun minä turvaan.
Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani,
sinulta saan kaiken hyvän!"
  Pyhille, jotka maan päällä ovat,hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.
 Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia.

Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani,
sinun kädessäsi on minun arpani.
Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.
Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. (Psalmi 16)

Aamulla saimme kuulla lisää myös toissapäiväisestä onnettomuudesta. Niin Portugalissa kuin toisinaan myös Espanjassa on liikennevaloissa ohjatuissa suojateissä jalankulkijoille valon ohella sekuntimäärä jonka sisällä pitää tuo tie ylittää. Siinä risteyksessä ei pisimmän ylityksen sekuntivalo toiminutkaan. Niinpä kun autoille alkaa heti vihreä valo, ne ampaisevat matkan tai jos ovat tulossa eivät hiljennä vaikka toisella kaistalla olisi autoja pysähtyneinä.

Vaellusmatka oli tänään lyhyt. Vain noin 16 kilometriä. Matkalla oli pari jyrkkää nousua yhteensä 235 metriä. Kylläpä ylös puuskutti tuota jyrkkää mäkeä, mutta paljon hankalampaa oli tulla jyrkkää mäkeä alaspäin.

Majapaikan lähellä oli jälleen tuo risti. Matkan varrella niitä puikahti vähän väliä kertoen, että olemme oikealla tiellä.

 

Tämä kunnallinen alberque Casa da Torre oli äskettäin uudistettu. Niinpä pesutilatkin olivat siistit. Pyykitkin voi kuivata parvekkeella tai sisällä, ulos niitä ei saanutkaan viedä, koska majapaikkamme oli aivan keskellä kaupunkia. Niin täälläkin kuin muualla kunnallisissa yö maksoi 6 euroa. Täällä oli tilaa neljällekymmenellekahdelle vaeltajalle. Pohjakerroksessa oli pieni keittiökin  ja iso sali seurusteluun ja eväiden syöntiin. Makuutilat ja suihkut olivat toisessa kerroksessa.

Kolmannessa kerroksessa oli näyttely, jossa oli muun muassa maalauksia taisteluista.

 Kaupungilla oli iltapäivällä lämmintä ja monenlaisia ajanviettomahdollisuuksia. Eipä taida meillä Suomessa bussipysäkillä peli onnistua!
Kävimme jo lounaalla. Sitten illalla olimme  uudelleen samassa paikassa syömässä. Päivällinen ruoka oli alta arvostelun, illalla ihan mukiinmenevää. Tavallaan samaa, mutta päivällä edelispäivän vanhoja rääppeitä ja paljon pienempi annoskuin illalla.Siis ei kannata lounastaa sellaisessa paikassa...

Illalla ennen ruokailua opettelimme hieeromaan toisiamme. Saimme mukaan myös yhden lakimiesvaeltajan hierojaksi/hierottavaksi, jotta jokaisella olisi pari.

"On tilaa. Tervetuloa. Seniori." Tuli tänä iltana vasta päivien kuluttua viesti vetäjällemme jo lähteneeltä aivan kuin taivaasta.