Sivun näyttöjä yhteensä

15.1.2020

Persepolis - iranilainen lapsuuteni

Marjane Satrapi: Persepolis  - iranilainen lapsuuteni (Otava 2004) on omaelämäkerrallinen (musta-valkoinen kuvitus) sarjakuvaromaani Iranista 1970-80-luvun islamilaisen vallankumouksen aikana. Sarjakuvataiteilija ja lastenkirjailija Marjane Satrapi (s. 1969) asuu nykyään Pariisissa.

Marjane on kertomuksen alussa 9-vuotias tyttö, joka käy uskonnollisesti sitoutumattomatonta ranskalaista yhteiskoulua Teheranissa.Vallankumouksen jälkeen tytöt ja pojat jaetaan eri ryhmiin ja tytöille määrätään huivipakko. Aiempi moderni ja länsimainen islam oli korvautui paljon vanhoillisemmalla arvomaailmalla. Tuli myös Iranin ja Irakin välinen sota. Satrapin kotikatuakin Teheranissa pommitettiin, ja uhrien joukossa oli hänen tuttaviaan ja ystäviään.

Kadulla kuljetaan hunnuissa, mutta kodin seinien sisällä voidaan elää omien ystävien kanssa niin kuin haluaa, joa kukaan ei ilmianna tai kukaan ei tee yllätystarkastuksia. Vanhemmat olivat vapaamielisiä ja kodissa puhuttiin avoimesti asioista, joista myös tyttö kuuli. Marjane on aika raisu tyttö ja kokeilee kaikenlaista ja joskus joutuu kiinni, mutta pelastuu täpärästi. Suvussa ei käy yhtä hyvin. Monta sukulaista on vankilassa tai tapettu.
14-vuotiaana Marjane lähetettiin Itävaltaan sisäoppilaitokseen.

Kirja kertoo, miltä islamistivalta 9 - 14-vuotiaan lapsen silmin näytti.  Mielenkiintoista luettavaa ja pohdiskeltavaa paljon. Samalla myös hyvä historiallinen katsaus mielenkiintoisessa muodossa.

 Aikuisten lukudiplomi 2020 aihealueelta Sarjakuvia.

Helmet-lukuhaaste 2020 kohtiin
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
42. Kirjassa on isovanhempia
45. Esikoiskirja

1 kommentti:

stansta kirjoitti...

Heipä hei!
Vietin juuri seurassasi pari tuntia...
Etsin googlen kuvahausta Olga-sukkia ja sitä kautta eksyin tänne. Kirjoittelin täältä itselleni muistiin joitain neulevinkkejä (ja naan-leipäohjeen), ihastelin sukkia ja kivoja kuvia. (Vain kirjaosiot jätin väliin)
Olin jo lopettelemassa, kun päädyin lukemaan pyhiinvaellusreissuasi. Miesystäväni vanhin tytär vaelsi "saman" reitin pari vuotta sitten ja pääsin seuraamaan reissupäiväkirjaansa silloin. Siispä luin ne postaukset loppuun - ja kello on yli kolme yöllä!?
Ajattelin jättää käynnistäni "tassunjäljen". Kiitos mukavasta lukumaratonista! Palaan varmasti jatkamaan...
Mielenmukaista alkanutta vuotta ja vuosikymmentä!
-Stansta-