Luin Sakari Huovisen kirjoittaman teoksen Isän kädestä, Lauri Huovisen ensimmäinen elämä (Teos 2020) ensimmäisenä, koska olen vielä pitkällä kirjaston varausjonossa odottamassa isoveljen kirjaa Äidin ikävä.
Toki Sakarikin kirjoittaa paljon äidistään Ailista. Sakarin henkilökohtaiset muistot äidistä ovat vähäisiä, koska äiti kuoli Sakarin ollessa vasta kolmivuotias.
Isä ja äidin kirjeenvaihdon luettuaan Sakari alkoi tutustua äitiinsä, ja myös isäänsä.
Kirjassaan hän tukeutuu vanhempiensa kirjeenvaihtoon sekä isän muistiinpanoihin, lehtijulkaisuihin ym. tietolähteisiin.
Isä oli kaukainen, aina matkoilla tai muuten töissä. Muistiinpanoista löytyy mm. Isän matkasaarnaajana vuoden mittaan olleiden matkapäivien määrä ja puheiden/saarnojen lukumääriä. Ohessa Lauri myös opiskeli.
Kun isästä tuli kirkkoherra Ailin kuoleman jälkeen, hän puolestaan hautautui seurakunnan töihin.
Isä myös oli ulkomailla opiskelemassa ja äiti hoiti silläkin aikaa niin työnsä hammaslääkärinä kuin lapset ja vanhempansa. Ei ollut helppoa kenelläkään ei sota-aikana eikä sen jälkeenkään.
Isä oli myös ankara eikä ymmärtänyt poikiaan. Osa isän ankaruudesta oli ehkä huolta pojista, osa surua puolison menettämisestä, vaikka hän avioitui Eiran kanssa aika pian Ailin kuoleman jälkeen. Ailista hän ei puhunut.
Sakarille isä jäi kaikenkaikkiaan etäiseksi. Hän aloitti kirjansa:
Isän kuolema ei minua suuresti satuttanut. Isä oli jäänyt minulle etäiseksi. Hän ei koskaan soittanut, eivätkä minun asiani häntä kiinnostaneet. En minäkään käynyt kotona, ylioppilaaksitulon jälkeen pistäydyin vain muutaman kerran.
Kirjassa on hyödynnetty myös uutta teknologiaa: Arilyn-sovelluksen kautta skannaamalla valokuvan voi kuunnella valokuviin upotettuja lauluja ja Lauri Huovisen puheita.
Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
39. Kirjassa lennetään
42. Kirjassa on isovanhempia
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
47-48. Kaksi kirjaa joilla on samankaltaiset nimet
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti