Oletus että kaikki käy hyvin

Ennen pääsiäistä, maaliskuussa, olin lähdössä Lappiin Saariselälle hiihtämään. Juuri lähtöä edeltävänä päivänä tuli koronavaroitus ja matka peruuntui. Toinenkin kevään matkaunelma sai lähdön. Minun oli tarkoitus aloittaa pyhiinvaellus Lissabomista 14.4.20. Korona esti tuonkin matkan. Olin lähdössä mökille keväthommiin. Korona esti senkin sulkemalla Uudenmaan maakunnan, jossa mökkini on.

Kun Uudenmaan koronarajoitus purettiin, lähdin heti mökille lähtemättömysssuosituksista huolimatta. Olen saman keskusairaalapiirin alueella ja terveyskeskuslääkärihoitokin toimisi samalla tavoin kuin kotoa. Kaupassa en käyne täällä. Mies jäi kotiin hoitelemaan puutarhaa, kotona olevia mehiläisiä ja muita hommia. Täällä mökillä olen yksin nyt vaeltamassa pyhiinvaellustani omalla tavallani.

Heräsin tänäänkin aikaisin aamulla auringonpaisteeseen. Kun lähdin huussireissulle, aistin kevättuulen, veden liplatuksen järvellä, maasta nousevan mullan tuoksun, valkovuokot ja sinivuokot sekä pikkulintujen rienullisen laulun. Viileää oli vielä pihalla yöasussa vaeltaa, mutta sisälle en olisi malttanut lähteä kuunnellessani tuota konserttia. Ei autoja, ei ihmisääniä. Oi tätä onnea.

Kaminaan ladoin puita ja tuohenpalasen. Sytytin tulen antamaan lämpöä yön jälkeen. Kaapista kaurahiutaleita kourallinen lautaselle, kannusta vettä päälle ja nuo pariksi minuutiksi mikroon. Aamupuuro valmis. Tyrni-omenahilloa jääkaapista puuronsilmäksi. Teevesi kiehumaan ja tee hautumaan, lääkkeet.

Ensimmäinen aamuannos Sanaa ja laulu netistä: Aurinkomme ylösnousi...Kesälinnut taivaan alla iloisina lentävät. Sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset... Toukomettiset eli sepelkyyhkyt ääntelevät, tavallaan huhuilevat, paraikaa lähimetsikössä. Toukomettisen nimessä yhdistyy kylvöä tarkoittava sana touko ja metsässä asuvaa kyyhkyä tarkoittava sana mettinen.

Pihalle lähdin tutkistelemaan tarkemmin yön tapahtumia. Vajasta löytyi lossasta hiiri, jonka kiikutin kivenkoloon, jonne hautaan kaikki kiinnisaadut. Mies nimittää minua hauturiksi, mainitsee, että jo ammatinkin puolesta saan mökillä hoitaa kuolleet. Lossan asettelin uudelleen paikoilleen. Onneksi sidoin lossaan narun, jonka toisen pään kiinnitin vajan parruun. Näin tuo lossa ei päässyt karkuun, kuten pari edellistä oli hävinnyt jonnekin huussiosan alle piiloon tai metsään. Pari uutta myyränreikää huomasin kasvilaatikoiden luona. Kunpa lähistön pöllönpesään tulisi pöllö asustamaan ja pitämään pikkueläinkantaa pienempänä! Katiska oli edelleen tyhjä. On tuullut niin kovasti, etten ole yksin uskaltanut verkkoa laskemaan. Lounas on siis kasvisvoittoinen.

Etsin Ikea-kassin ja pienen lastenlapionysän ja lähdin lähimetsikköömme kaivamaan vanhasta muurahaispesästä sisustaa huussikuivikkeeksi. Tuolla kassilla sitä on hyvä kantaa olkapäällä.

Edellispäivien urakan jälkeen selkä on vielä jäykkä: Tyhjensin kompostin mullasta lapiolla. Tänä talvena se ei ole tainnut edes olla jäässä. Osan multaa kärräsin kottikärryillä jo kasvimaalle. Tyhjensin myös kaivonrenkaat, joissa kasvatan kurkkua ja kesäkurpitsaa – kompostissa kasvaa puolestaan talvikurpitsaa. Kaivonrenkaisiin laitoin uutta kompostia pohjalle, sitten kärräsin hevosenlantaa reilusti ja hieman multaa ja kalkkia ja taas multaa. Ovathan lähes valmiina odottamassa kasveja.

Eilen haravoin lehtiä ja kärräsin niitä tyhjentyneeseen kompostiin. Lehtien väliin hain kompostorista täytettä: viime vuoden huussityhjennykset. Nekään eivät olleet jäätyneet talvella. Kun sain kompostorin tyhjäksi ja uudelleen kasattua, huussista vedin maata myöten täyden saavin kompostorin juurelle. Mietin, miten sen jaksaisin yksin nostaa ja kipata kompostoriin. Sain idean: raahasin puutarhatuolin kompostorin viereen ja hivuttamalla sain saavin tuolille. Tauko ja pohdinta, miten eteenpäin. Nousin tuolille ja sain kuin sainkin saavin reunan ujutettua kompostorin päälle ja kaikin voimin ponnistaen kaadoin seoksen kompostoriin, päälle lehtiä ja multaa. Vielä iso ponnistus: painava kompostorin kansi samalla tavoin tuolin avulla paikoilleen.

Päivälenkillä käväisin poimimassa sinivuokkoja sekä valkovuokkoja maljakkoon. Onneksi tänään ruoanlaitto ei vie kauaa aikaa: minulla on pakastimessa vielä muutama annos kurpitsasoppaa ja punajuuriohralaatikkoa.

Kuuntelin jumalanpalveluksen radiosta. Korona-ajan kokoontumisrajoitukset muuttavat käytäntöjä. Eipä pääse kirkkorakennukseen sisälle eikä voida pitää messuja eli ehtoollisjumalanpalveluksia. Koronakaranteerilaisena eli yli 70-vuotiaana on liikkumisrajoitus sekä työrakoitus: Tämän ikäiset papitkaan eivät saa tehdä töitä eli liikkua ihmisten joukossa. Vielä kuukausi sitten (toki jo karanteerilaisena) pidin ensimmäisen striimatun jumalanpalveluksen mökkipaikkakunnan kirkossa, jolloin paikalla oli kolme henkilöä: suntio, kanttori ja pappi. Toki vielä silloin voin kirkossa vihkiä pariskunnan parin todistajan läsnäollessa ja myös samana päivänä kastaa pienen vauvan. Kasteetkin ovat nykyään pääsääntöisesti kirkoissa ja vain hyvin pienen läsnäolijajoukon kera. Striimattuina nekin kulkeutuvat sitten muille läheisille.

Sukanneulonta sopii jokaiseen päivään, sunnuntaipäiväänkin. Netissä on taas Taimitarhan haasteneulonta, jossa joka päivä parin kolmen viikon ajan tulee polvisukkien pitsi-palmikkoinen ohjepätkä äitienpäiväsukkiin. Toki neulon sukkia muutenkin.

Joka päivä käyn lenkillä metsäteillä ja metsäpoluilla. Nautin hiljaisuudesta, luonnosta ja kaikenlaisesta puuhailemisesta. Kesää odottelen kylvämällä siemeniä ja istuttamassa perunaa, seurailemassa kohta alkavaa marjojen kukintaa, uutta kasvua vartoamassa.

Meillä eläkeläisillä on vähemmän hätää kuin nuoremmilla. Meillä on eläke eikä korona ole muuttanut meidän elämäämme kuin rajoittamalla liikkumista. Maassamme toki vielä on mahdollisuus ulkoilla, vaikka ei olekaan voinutkaan tavata kasvoista kasvoihin ihmisiä, ei edes lapsia ja lapsenlapsia. Ikävää on voinut lievittää muun muassa Skypen ja Whatsappin kautta. Onneksi yhteydet näitä kautta toimivat.

On toivoa paremmasta. Jos maailma käy pohjalla, niin sittenhän suunta on vain ylöspäin. Koronakin loppuu joskus. Mauno Koiviston sanoin: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.