Äiti Hilkka Jouppila synnytti neloset 1951 kesäkuussa. Lapset jäivät sairaalaan seuraavaan kevääseen asti. Äiti tapasi heitä harvakseltaan ja ei koskaan saanut heihin kunnon kontaktia. Hänestä nuo neljä olivat vain rasite ja häiriö.
Toki äiti oli myös sairas, ehkä nuoruudestaan asti. Äiti oli itse aikanaan menettänyt nuorena oman äitinsä ja kaksi kertaa joutunut lähtemään evakkoreissulle.
Julkisuudessa nelosista annettiin aikanaan aivan erilainen kuva, mikä heidän elämänsä todella oli.
Ennen kaikkea meitä yhdisti salaisuus: kaikki ne pelottavat hetket, jolloin pakenimme äitiä keittiön pöydän alle ja haimme turvaa toisistamme. Äitiä vastaan emme uskaltaneet kapinoida mutta se jo auttoi että tiesimme olevamme samassa veneessä. Niitä, joiden ei olidi toivottu syntyvän. Niitä, jotka olivat äidin mielestä aina tiellä, pitivät liikaa meteliä ja söivät perheen perikatoon.
Kirjassa on paljon kuvia etenkin nelosista lapsena. Useimmat kuvat ovat erilsisilta esduilta tai muista tapahtumista, missä lapset olivat näytöllä. Nelosethan ovat harvinaisia!
Rankkaa luettavaa, toisaalta mielenkiintoista ajankuvaa.
2 kommenttia:
Tämä oli hyvin koskettava tarina. T Saukkis
Voi miten surullinen tarina.
Lähetä kommentti