Ilkka Karisto kuvaa kirjassaan Vuosi ilman nettiä (WSOY 2021) vuottaan lähes päiväkohtaisesti. Aluksi oli tosi vaikeaa olla ilman nettiä ja kyllä se helpotti ajan mittaan, kun oppi kuuntelemaan radiota ja tilasi ulkomaisen lehdenkin, The New York Times, suomalaisten lisäksi. Tosin tilauskin piti tehdä netissä ja taas vaimo joutui sihteeriksi. Piti jotenkin saada hoidettua pankkiasiat ym. ilman nettiä, mikä oli aikaa vievää ja välillä kovin hankalaa. Navigaattoriakaan ei voinut käyttää puhelimella.
Kun hän muisti teksti-TV:n, niin alkoi helpottaa uutisten seuranta. Ja jalkapallotulosten tiedot. Puhelin ja kirjeet olivat ennenkin olleet yhteydenpitovälineinä. Nyt niillä oli käyttöä! Pieni matkaradio oli työhuoneella seurana koronaaikana.
Toki aikaa jäi enemmän ulkoiluun ja lasten kanssa olemiseen, sen Karisto huomasi jo haasteensa alkumetreillä. Kun haaste loppui, oli helppo, liian helppoa palata takaisin entiseen. Jotain sentään oli oppinut!
Mitenkähän itse selviäisin? Suren minua vielä vanhempia tai sairaita, jotka eivät osaa/voi käyttää internettiä ja älypuhelimia. Vielä selviän, mutta miten kauan?
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2024 kohtaan 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
1 kommentti:
Minä en selviäisi, enkä aio edes yrittää. En ole mitenkään koko ajan on-line tuijottamassa puhelinta, mutta moni tärkeä asia löytyy netistä, niin kuin nyt tämä sinun kirjoituksesi.
Lähetä kommentti