Beloradosta Agesiin

Beloradossa oli hyvä alberge. Paras ruoka, mitä tähän mennessä on ollut. Illalla sain papukeittoa ja todella hyvää kanaa ja perunoita. Aamupala oli runsas 3,5 eurolla. Kahvi, tee, paahtoleipää niin paljon kuin halusi, tuoremehu, hillo, voi, erilaisia hiutaleita, maitoa, muffinseja.
Wifi on yleensä mahdollinen vain alakerrassa, ei makuutiloissa. Sain petipaikan valitettavasti aivan vessan oven vierestä. Illalla myöhään puoleenyöhön asti siitä väki kulki ja aamulla heti viiden jälkeen ja kuudelta yksi mies totesi, että nyt voi laittaa valot päälle. Siis kerkisin nukkua noin viisi tuntia.

Matka tänään kuitenkin sujui hyvin. Aamulla seitsemältä oli 2,5 astetta ja kasvit ja penkit alkumatkassa ainakin Tosantokseen asti kuurassa.

Espinosa del Caminossa oli kahvitauko baarissa. Aina kun baari on, se pitää tarkistaa...

Villafranca Montes de Oca oli tuttu paikka, koska siellä yleisessä albergessa olimme edellisellä vaelluksella yöpyneet. Sieltä sitten alkoi matkan nousuosuus.

Tuntui ettei jaksa nousta enää ylöspäin Alto de Valbuenalle, mutta nousu palkittiin komeilla näköaloilla lumisillekin vuorille.

 

 Sisällissodan kaatuneiden muistomerkki niille, jotka saivat näillä Alto de Valbuenan seuduin surmansa vuonna 1936.

Muistomerkin vieressä on levähdysalue.

Alastulo sieltä (ja ylösmenokin) oli erittäin jyrkkä, joskin "metsäautotietä" pitkin kuten lähes koko matka San Juan de Ortegaan.

 San Juan de Ortegan myöhäisromaanisen kirkon ovella kerrotaan, milloin on messu ja pyhiinvaeltajien siunaus.

 Jokaisessa mahdollisessa paikassa hankittiin sello eli leima eli stämppi, jotka kertovat todisteena siitä, että pyhiinvaeltaja on kulkenut sen paikan kautta.

Siinä kylässä San Juan de Ortegassa on vain 20 asukasta, kirkko ja sen alberge ja baari. Baarin edessä auringonpaisteessa iso joukko pyhiinvaeltajia piti ansaitun tauon noin 12 kilometrin metsä- ja luontotaipaleen jälkeen.
Eipä muuten tarvinnut siinä paikkailla varpaita kuten edellisellä kerralla!

San Juan de Ortegan ja Agesin välillä näkyi olevan kivistä tehty labyrintti. 

Matka jatkui vielä muutaman kilometrin päähän Agesin pieneen kylän, jossa oli ainakin neljä albergea.

Täällä on myös erittäin kaunis kirkko, alkujaan romaanista tyyliä, jota oli muutettu sittemmin goottilaiseksi. Remonttia oli tehty kymmenkunta vuotta sitten, tuli kertomaan seurakunnan vapaaehtoinen. Vapaaehtoisuuden pohjalta tehdään täällä kaikki seurakunnan hommat lukuunottamatta papin töitä.

Tämä alberge El Pajar de Ages on kylmä, mutta suihku oli ensimmmäisen kerran yhden hengen tilassa lukitun oven takana vessan yhteydessä. Kadun toiselle puolelle paistaa ilta-aurinko, johon vein pyykitkin kuivumaan. Eilen illallahan ne olivat koneessa ja kuivurissa.

Sain jälleen alapetin, nyt kaikkein viimeisimmästä nurkasta 10 hengen huoneesta kolmannesta kerroksesta. Täällä on monia saksalaisia, joten on helppoa jutella toisten kanssa. Toisten kanssa kuljetaan vain hetki, toisten päivämatka, toisten kanssa pitempään, tietämättä silti, kuinka pitkään saamme yhteistä tietä taivaltaa.

Muuten: kirkon kellotornissa on haikaran pesä, jossa haikara hautomassa (Saksassakin haikara tuo lapset). Täällä Espanjassa on tänään äitienpäivä.