Fonfriasta Sarriaan

Aamulla hyvin nukutun eilisen päivän ja yön jälkeen jaksoin jo lähteä matkaan. Heräsin klo 5.58 kuten monena aamuna ennenkin ilman herätyskelloa. Sitä en olekaan laittanut päälle ensimmäistä yötä lukuunottamatta eikä silloinkaan se kerinnyt soida. Puoli seitsemältä avautui ulko-ovi ja tätä yksityistä albergea hoitavan perheen poika tuli laittamaan aamiaista. Sain tai siis uskalsin vain ostaa teen leivän kera.

 Kostean sumuinen päivä aamusta.

 Teillä sai väistellä liukumiinoja.

Matka sujui mukavasti aluksi asfalttitietä pitkin, sitten vähitellen poluille kohti Triacastelaa, jonne oli vain 9 kilometriä. Siellä lepotauko ja pohtiminen, miten pitkälle tänään. Sääennusteissa oli luvattu sadetta. Pilviä alkoi olla taivaalla entistä enemmän ja niin laitoin sadevaatteet päälle kaupungista päästyä. Samokseen oli kymmenkunta kilometriä.

Matka kului taas aluksi asfalttia pitkin tai oikeammin asfaltin reunassa olevaa polkua. Sitten taas metsä- ja peltopoluille. Linnunlaulua ja monenlaista maalaistuoksua, etenkin lehmänhajua ja -kasoja paljon teillä ja poluilla. Kanat juoksivat tien yli isännän niitä paimentaessa, kukot kiekuivat, käkikin kukkui.

Matkan varrella oli useampikin merkki, joilla kerrottiin, ettei ole hyvä kyykistellä tarpeilleen näillä alueilla.

Samoksessa taas kunnon tauko ja tee. Kahvia en ole uskaltanut enää kokeillakaan. Samoksessa on komea benediktiiniluostari, jossa olisi voinut majoittuakin. Luostari on Espanjan vanhin ja suurin.

Samoksesta jatkoin matkaa asfalttitietä pitkin Sarriaan. Oikea polvi ei ole tykännyt nyt jatkuvista alamäistä ja ylämäistä epätasaisella. Niinpä tein suunnitelman kulkea tänään loppumatkan vain asfalttia. Oikea polvi välillä jumittuu ja niin pitää hetken heilutella jalkaa. Sitten taas pääsee eteenpäin. Jos pysähtyy, niin taas jatkaminen on hankalaa.

Se kannatti: selvisin Sarriaan ja tosin lähes ensimmäiseen albergeen majoituin, kilometrejä taisi tulla yhteensä noin 30. Tämä alberge lienee hyvin uusi, Oasis nimeltään. En tiedä, paljonko tänne mahtuu, mutta viiden hengen huoneeseen pääsin majoittumaan alapetiin. Koko matkan ajan oli kuivaa muutamaa sadepisaraa lukuunottamatta. Kun olin täällä pessyt pyykkini, niin alkoi pian sataa. Sadetta riitti pariksi tunniksi. Pyykin ripustin narulle sänkyni ympärille, mutten tiedä, kuivaako se aamuksi. Huovan voi täällä  yöksi vuokrata euron  hinnasta. Olen muuten viime yöt nukkunut huovan kanssa, niin ei tarvitse hikoilla makuupussissa eikä kuunnella itse eivätkä toiset sen kahinoita.

Jos ei peregrinolla ole ollut sadevaatetta mukanaan tähän mennessä, nyt olisi ollut sopiva aika hankkia - olipa vaellusvarustekauppa yhden albergen kupeessa.

Lähdin kaupungille seikkailemaan välipalan jälkeen vesisateeseen. Credential tuli täyteen leimoista ja piti mennä ostamaan uusi. Sitä ei tästä pienestä yksityisestä albergesta saanut. Lähdin kulkemaan ihan muualle myös ja näin hieman tätä kaupunkiakin. Nyt kohta odottaa iltaruoka läheisessä ravintolassa. Tämä alberge on kimpassa sen kanssa ja niin täältä sai ruokalapun sinne.

Tälle päivälle sopii päivän sana Jesaja 43: 18-19: "Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö.  Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle."