El Burgo Ranerossa, puolet matkasta vaellettu

Tämän päivän matka on ollut yhtä tuskaa oikean jalan kanssa. Polvi ei ole tykännyt kävelemisestä, mutta olen yrittänyt kuitenkin päästä eteenpäin.

 Bercianos del Real Caminossa kävin syömässä reilun annoksen bocalilloa ja samalla lepäilin.

 Niinpä jalkakin rauhoitui hetkeksi, mutta alkoi kipuilla uudelleen ja vähän väliä pidin lepotaukoja.

Jatkoin matkaa El Burgo Raneroon, vaikka tulinkin sinne myöhään vasta kai neljän viiden maissa iltapäivällä. Niinpä majapaikat alkoivat olla jo täysiä. Kurkistin yhteen yksityiseen albergeen ja yhtäkkiä tajusin, että tässähän me olimme viime kerrallakin. Sinne en aikonut jäädä, vaikka ensin sinne tavarani sisään kannoinkin ja olin jo valitsemassa petiäkin. Vastaanottaja onneksi lähti pois tunniksi kirjaamatta minua sisälle. Niinpä lähdin etsimään toista majapaikkaa. Toinen yksityinen oli täysi. Kunnallinenkin oli täysi. Kun kerroin jalkakivustani ja hitaasta  vaelluksestani, siellä hospitelaro heltyi ja lopulta sanoi, että yksi paikka olisi. Niinpä onnuin hakemaan reppuni edellisestä paikasta ja riemuiten otin vastaan sen ainoan petipaikan, ulkolaidattomasta yläsängystä.

 Tässä albergessa oli donativo-hinta eli lahjoitusperiaatteella maksu. Se yleensä oli vähintään viisi euroa. Nyt olin valmis maksamaan enemmänkin, koska olisin joutunut tuossa huonossa albergessakin maksamaan kympin.

 Aterioimme yhdessä. Olin lähdössä muualle syömään, kun yksi peregrino sanoi, että hän teki liikaa makaronisössöä, joten halauaisinko syödä sitä. Tottakai. Ja sain vielä viininkin ja jaoin toisille taas puolestani muuta. Keitin koko porukalle mm. teetä! Oli mukava ilta yhdessä monikielisessä seurassa aterioida albergessa: koreaa, italiaa, espanjaa, ranskaa, suomea eikä kukaan osannut paljoakaan englantia. Elekieli on yhteinen.

Albergessa oli jopa hidas netti, muttei wifiä, joten jotta sain päivitettyä jotakin, lähdin vastapäisen baarin edustalle istuskelemaan toisten peregrinojen joukkoon ja sain salasanan wifiin baarista. Niinpä oli mahdollista kirjoittaa viesti kotiin. Ja siinä porukassa löytyi sentään jokunen saksan kielen taitajakin.

Albergen pihalla