Viikko alkoi hienosti: Kävin leikkauttamassa tukkani. Ja eikös silloin ole kaikki hyvin, kun tukka on hyvin!
Samaisena maanantaina alkoi myös pari kirjoittajakurssia. Jatkan viime talvena käymääni elämänkertakirjoittamisen kurssia. Mielenkiintoista pohdintaa tulossa jälleen. Toinen kirjoituskurssi on tarinankertomisen kurssi. Kolme neljä tuttuakin on mukana kursseilla eli viimevuotisia kirjoittamisen opiskelijoita. Mukavaa!
Omenahilloja on valmistunut vähän väliä maijallinen. Omenoita on otettu puiden alta ja puistakin korjuun. Vielä riittää niistä joksikin aikaa natusteltavaa.
Mökille menimme keskiviikkona ja torstaiaamuna tulimme sieltä pois. Vaan olipa aamulla verkossa yllätys: Noin 60 senttimetrin pituinen siika. Mies herätti minut aamu-unisen sitä katsomaan - ja tietysti myös kuvaamaan.
Eipä tuo kala ollut mahtua ämpäriinkään. Olipa siinä miehellä perkaamista.
Aamulla kahdeksan maissa oli vielä näin sumuista mökillä. Syksy on tullut väistämättä. Lehdet putoilevat puista. Perunankin nostin jo mökin perunamaasta. Pariksi kuukaudeksi ainakin nuo riittänevät.
Torstaina sillä aikaa, kun olin lähetyspiireissä kertomassa Suomen Lähetysseuran työstä, mies teki ison lihapullataikinan ja paistoi uunissa lihapullia. Olemme näet urakoineet rotinoiksi ruokia.
2 kommenttia:
Kivasti leikatut hiukset. Mahtava kalansaalis.
Oi, ihanaa siikaa! Se on niin hyvä kala ja tuo on vielä suuri.
Lähetä kommentti