Casar de Câcereksesta Embalse de A!cántaraan

Kirjoitin juuri blogin, joka hävisi taivaan tuuliin sadetta katsoessa. Nyt taas paistaa aurinko albergen verannalla vaikka yllä kaikilla näyttävät olevan untuvatakit. Tänään on ollut aurinkoinen vaelluspäivä täällä nummilla katsellen paikallista kukkaloistoa nyt kun auringonpaisteessa nuo kukat ovat olleet auki. Punaisena unikot kukkivat parhaillaan asfalttitien vieressä. Nummilla ei voi oikeastaan harjoittaa muuta kuin karjanhoitoa. Lehmälaumoja ja lammaslaumoja, todella isoja tiloja näkyi ja tuoksui.

Yö meni hyvin, varmaan parhaiten tällä reissulla. Vain kuusi henkeä nukkui tuossa huoneessa. Aamulla vielä jalkaa sairastava korealainen jäi jälkeen kun lähdin liikkeelle päivän vaellukseen 7.30. Aamut minulla venyvät, kun olen hitaasti käynnistyvä. Ja syön aina kunnon aamupalan lääkkeiden kera ennen lähtöä. Joka aamu, jos ei ole ollut talon puolesta aamupala, olen keitellyt vedet ja tehnyt puuron, juonut teen, laittanut voileivät ja hedelmät ruoaksi ja vielä eväiksikin.

Tänään 8 km oli oikein hyvää maantietä, sellaista kun lapsuudestani oli soratie 1950-luvulla  Niinikoskelta Orimattilan kirkonkylään. Sitten alkoi karjankuljetustiet eli aitoja ja lantaa. Nummilla vähemmän kun karja kulki missä kulki syömässä. Auringonpaisteessa oli mukava vaeltaa, lauleskella useaan kertaan tuota minun matkalauluani Tule kanssani Herra Jeesus. Ja samalla, kun yksin tänäänkin matkan kuljin, oli aikaa rukoilla lasten ja koko suvun asioita.

6 km oli sitten tietä auringonpaisteessa nummella välillä kukkia kuvaten ja välillä kivillä istuskellen eväitä syöden ja vaatteita vähentäen.
14 kilometrin kohdalla tuli tietyöt, jotka eivät häirinneet kulkua. Voi vain katsella myöhemmin mahtavia korkealla kulkevia siltarakennelmia. Nyt kulku oli asfalttia jälleen  8kilometriä. Sitten tuli albergen merkki ja puoli kilometriä mitä kivikkoinen osa alamäkeä. Ja ihan mukava paikka, sementistä tehty muutama vuosi sitten.