Aamulla lähdimme mökille katsomaan miten kevät on siellä edennyt. Viileää, lämpötila noin kahdeksan astetta, kun saavuimme järven rantaan. Heti piti tarkistaa katiska: vain 10 pientä ahventa. No, ruokaa niistäkin saa. Vaden lämpötila 8 astetta. Jos ei olisi ollut kurkku kipeänä, olisin mennyt uimaan eli järveen edes kastautumaan.
Piha ja puutarha piti tutkia tarkasti, millaisia muutoksia muutamassa viikossa oli tapahtunut. Vihertävää, vihreää, hedelmäpuissa kukkanuppuja ja hunajapensaat jo kukkivat. Japaninruusukvitteneihin tulee tänä vuonna paljon kukkia. Yksi lehtikaali oli säilynyt yli talven jatkamaan kasvuaan. Valkovuokot kukkivat tontilla ja vuorenkilvet availivat kukintojaan. Ruohosipuli olivat jo pitkävartisia.
Kuivaa oli ollut, joten tämänpäiväinen tihkusade teki hyvää kasveille. Aivan silmissä ne vihertyivät kuten aamulla pelloilla ei juuri näkynyt kuin mustaa, niin palatessa kotiin jo oraat olivat näkyvissä.
Perunakaan ei ollut vielä itänyt.
Olimme hankkineet lintupöntön pöllöjä varten ja sinne lastua kuivikkeeksi.
Tänään kiipesimme läheiselle mäelle ja pönttö kiinnitettiin puuhun.
Tuolta joskus pönttöön tulevan (toivottasti pian) pöllöasukkaan on helppo seurailla pihamme myyrien elämää ja saada niistä saalista. Tänä talvena myyriä on ollut paljon enemmän tontilla kuin koskaan aikaisemmin. Vesimyyrien koloja ja käytäviä tontin joka puolella.
Myyrät olivat tehneet tuhojaan mm. viinimarjapensaiden juuria kalvaneet, niin että oksat olivat kuivia ja yllättäen lähtivät vetämällä pois.
Pitänee yrittää hankkia uusia pensaita ja samalla suojata niiden juuristoa verkolla.
Ehdin sentään poistaa verkot hedelmäpuiden ympäriltä ja kuljettaa lantaa kasvimaalle sekä kunnostaa kasvilavoja kylvöä varten ennen kuin kylmä ajoi minut sisälle kaminan lämpöön sateesta.
2 kommenttia:
Meilläkin odottaa yksi pönttö vielä kiinnitystä. Oli pudonnut talven aikana puusta ja oli ihan märkä. Kuivattelimme sitä pari viikkoa ja huomenna ehkä laitamme takaisin.
Meillekin olisi hauska saada pöllön pönttö. Yksi hienoimmista kokemuksista oli 5 vuotta sitten osua viirupöllön pesälle. Onneksi ei tullut silmille, vaikka olin ihan parin metrin päässä. En tunne noita pöllöjä niin hyvin, että tietäisin, mitkä ovat kolopesijöitä. Täytyykin tarkastaa lintukirjasta!
Ihania kevätjuttuja.
Onneksi saimme sadetta.
Hyvää äitienpäivän iltaa ja ensi viikkoa!
Lähetä kommentti