Aamupäivällä lähdemme ajelemaan pääkaupunkiseudulle lumisella moottoritiellä. Maisema näytti kauniilta mutta tie ei ollut ohitustilanteissa kovin hyvä.
Pappa pääsi pelailemaan jalkapallopeliä. Seuraajiakin riitti.
Minä puolestani sain sylkyttää pienimmäistä, joka viihtyikin pitkään sylissäni eikä edes vierastanut vaikka koronan takia emme olekaan voineet tavata kuin viimeksi ristiäisissä. Parivuotias luetti minulla monta kirjaa. Nelivuotiaskin tuli kuuntelemaan.
Päivänsankari koristeli itse kakkunsa.
Oli mukava olla yhdessä ja tavata taas toistakin perhettä. Kaikki olimme olleet karanteerinomaisissa oloissa ennen yhteistä tapaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti