Työviikonloppu

Lauantai oli siunauspäivä. Kaksi siunausta muistotilaisuuksineen. Toinen täällä kappelissa, toinen toisen seurakunnan kirkossa. Kun arkku piti viedä hautaan, niin vähää ennen oli haudan reunakivi sortunut ja tulikin kiire laittaa kuntoon hauta arkun laskua varten. Hieman jännitin saattoa johtaessani, mikä mahtaa olla tilanne. Lankut oli saatu hyvin tukevasti ja sitä ennen tippunut reunakivikin ongittu ylös. Ja taivaskin juuri saaton ajaksi lopetti vesisateen.

Toinen siunattava olikin tuhkaukseen menossa. Kun vanhoissa kirkoissa on hankalasti kuljettavat kiviportaat, niin arkku, jossa on kantokahvat, on näissä erittäin käytännöllinen. Onneksi jo monet hautaustoimistot osaavat tällaisissa tapauksissa - ja yleensä autoon kannettavissa- suositella arkkuun kahvoja.

Sunnuntaina minulla oli kaksi jumalanpalvelusta. Ensin täällä klo 10 oli messu, joka  striimattiinkin. Messun aikana oli satanut reilusti räntälunta, joten matka seuraavaan oli ikävää ajettavaa loan roiskuessa.

En tykkää kiivetä saarnatuoliin, vaikka tämä komea onkin. Hoidan yleensä lukupulpetista koko sanajumalanpalveluksen. Niin tänäänkin.

Jumalanpalveluksen jälkeen on aina pystykahvit. Kirkon ristikäytävällä on pöytä, jolle on katettu kahvitteluaineet: termarissa kiehuvaa vettä, murukahvia, teepusseja, sokeria, maitoa ja keksejä sekä ruisnappeja. Hyvä on siinä yhdessä jutella, kohdata. 

Vielä oli parin rippikoululaisen kanssa messuopetusta ennen lähtöä takaisin ensimmäiseen kirkkoon, jossa oli vielä tänään kaste. 

Koko kastetoimituksen ajan kastettava hymyili aurinkoisesti. Yksi kummeista säesti virret ja soitti kastamisen jälkeen muutenkin kuten kastekahveillakin.

Kastekahveilla vauvan isoäiti esitteli  läsnäolevat, molempien sukujen jäsenet sekä nuorten ystävät. Oli mukavaa yhdessäoloa. Muistin kertoa myös, että seuraavana sunnuntaina kirkossa luetaan myös vauvan nimi ja rukoillaan.

Tulipa tänään kymmenen tunnin työpäivä matkoineen, eilen vain lähes yhdeksän!