Kappelin asukkina

Saariselän Pyhän Paavalin ekumeeninen kappeli on vihitty käyttöönsä syksyllä 1996.

Alttaritaulu vaihtuu luonnon mukaan. Nyt luminen maisema.

Ortodoksinen kirkko on lahjoittanut tämän Pyhää Paavalin ikonin.

Tunturipapin työhön kuuluu pitää kappelissa tilaisuus joka ilta kello 19. Kappelin tapaamisten lisäksi kierrellä jutustamassa, kohtaamassa eri puolilla kylää ja hiihtomaastoja, laavuja ja päivätupia sekä kahviloita, kuten Savottakahvila, Kiilopää, Kaunispää ..

Sunnuntaina vein mainoksia kävellen tässä keskustassa kauppoihin ja hotelleihin. Hiihdin sentään Laanilaan asti Savottakahvilalle. Illalka oli kappelissa messu. Sain raumalaisen vapaaehtoisen säestämään virret. Kiitos hänelle avuliaisuudesta.

Maanantaina oli sitten jo pitempi hiihto. Hiihdin Rumakurun päivätuville juttelemaan ja Luulammille asti. Paljon väkeä liikkumassa. Jokaista vastaantulijaa tervehdin: moi, moi.

Illalla kappelissa laulu-ilta. En osaa laulaa, niin minulla on oma kanttori mukana: pieni kaiutin ja kännykän avulla youtubesta löytyvät virret hengelliset laulut.

Tiistaina innostuin hiihtämään Ahopäiden kautta Kiilopäälle. Siellä juttelin jonkin aikaa, join teetä ja lähdin kohti Muotkanmajaa Sivakkaojan laavun kautta. Laavulla syötin kuukkelia ja kohtasin poronkin.

Toki taas olin keskustelemassa makkaranpaistajien kanssa ja lepäämässä hetken. Muotkanmajalle vein mainoksia ja minulle tarjottiin mukillinen teetä. Ehdin jutella sielläkin ja kutsua kappeliin.  Viimeinen hiihtomatka olikin kohti Saariselkää. Toki vielä pysähdyin evästelemään Rautulammen kodalle. 

30 kilometrin hiihtopäivä tuntui taas hartiossakin. Illalla kappelissa oli aiheena vaellus Santiago de Compostelaan. Taas oli apuna musiikissa samainen raumalainen.

Keskiviikkoaamuna heräsin auran kolinaan. Nousin kohtalaisen pian ja jo ennen aamupalaa kävin lapiomassa auran jättämät kasat ja lakaisemassa kappelin portaat. Olipa tiukassa katolta pudonnut kasa portailla! Toisenkin kerran lapioin ja harjasin. Tein myös kapean kävelyreitin kappelin edestä kävelytielle asti.

Kappeliin tulee väkeä silloin tällöin ja on mukava keskustella heidän kanssaan, jos sitä hiljentymisen ohella haluavat.

Asustan siis kappelin sakastissa, jonka sohvassa nukun.  Keittomahdollisuus on kappelin puolella. Astioita ei täällä ole kuin kahvitusvälineitä. Syvää eli keittolautastakaan ei löytynyt. Mutta hyvin olen pärjännyt tähän asti.