Sivun näyttöjä yhteensä

16.5.2014

Ponferradasta Trabadeloon

Viime yönä nukuin tuskin viittä tuntia. Yritin nukahtaa yhdeksältä, mutta isoon 34 hengen huoneeseen tulikin muutama pulisija, joka ei tajunnut, ettei makuutiloissa pitäisi olla äänekästä. Niinpä unentulo katosi. Kymmenen maissa yksi alkoi oksentaa ja teki sitä kolmisen tuntia. Ja taas sitten aamulla  ensimmäiset nousivat aikaisin.
 Ponferraran linnoitus
 Jos caminero ei jaksa itse kävellä, voinee laittaa tämän liikkumaan.
 Nuolet ja simpukat ovat ohjaamassa oikealle reitille.





 Vaellusreitin varrella on paljon ristejä, vaelluskuvia ja vaellukseen liittyviä patsaita.
Välillä on hoidettava jalkoja ja täydennettävä vesivarastoja.

Yllättävän hyvin päivä on kuitenkin sujunut. 32,5 km on opaskirjan mukaan kilometrejä tänään itsellenikin yllätykseksi. Olin aikonut Villafranca del Bierzoon, mutta kun menin aikomaani albergeen, siellä oli vain kaksi paikkaa jäljellä ja samoihin aikoihin tuli pari naista, jotka eivät jaksaneet pitemmälle. Niinpä kävin siellä vain toiletissa ja katsoin sähköpostin, naiset piffasivat minulle juotavat ilosta, että saivat paikan ja minä jo muutenkin olin pohtinut matkaa pitemmälle. Tuo Villafrancan viimeinen alberge, de la Piedra kyllä saa minulta pisteet: siisti, ystävällinen, talon puolesta tee ja kahvi ja keksi kuuluivat hintaan, oli keittiö,  edullinen aamupala jne.

Italiattaren houkutuksella lähdin eteenpäin Perejeen, jossa kahvittelimme. Jo eilen hän oli minulle sanonut jatkavansa Trabadeloon. Minä epäilin voimiani, mutta loppumatkankin kävelimme yhdessä.

Ja eikös tänne ole tullut monta muutakin tuttua kasvoa! Hullujahan me olemme tällaisin päivämatkoin, mutta jotenkin jalat vain ovat vieneet eteenpäin. Ilma on ollut hyvä. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun aamulla ei tarvinnut laittaa käsineitä käteen. Tosin lähdin matkaankin vasta seitsemän jälkeen.

Ponferradassa ensin etsin panaderian eli leipomon, jotta sain tuoreen patongin evääksi. Olipa sitten etsimistä caminossa, mutta yksi reppuselkäinen sitten vilahti ja suuntasin perään.

Julkisesti kerrotaan ilmoitustauluilla tai muissa sopivissa kohteissa, kuka on kuollut ja kutsutaan täten siunaustilaisuuteen kirkkoon. Hautaus on yleensä hyvin pian kuoleman jälkeen.

Kaupunkia ja kyliä riitti pitkälle eli kulku oli helppoa asfalttitietä. Vasta varsinaisesti muutama kilometri ennen Villafranca del Bierzoa nuoli osoitti sivutielle. Muistin paikan edellisestä kerrasta, jolloin siinä purkautui bussilastillinen kävelijöiksi muutamaksi kilometriksi eli näitä turisteja. Mäkiä, etenkin myös alamäkiä ja sateen aiheuttamaa tien rosoisuutta tuossa oli. Taas menin lankaan, kun en jatkanut maantietä myöten...

Taas näin lähellä Villafranca del Bierzoa nuo neljä korealaista nuorta, joiden kanssa olen matkaa tehnyt. Joukosta tyttö on saanut jotain hankaluutta jalkoihinsa, koska kävelee hitaasti ja vaivalloisesti kuten eilenkin.
Vanhempi korealainen mies, joka myös pitkään oli samoissa yöpymispaikoissa, oli eilen käynyt lääkärissä ja saanut parin päivän kävelykiellon, koska jalkaterä oli turvonnut ja tulehtunut. Hän joutuikin jäämään vielä Ponferraan.

 
Tänäänkin täällä on aivan Suomen keskikesän tuntu: kirsikat ovat kypsyneet ja ovat maukkaita. Niitä oli monessa paikassa myynnissä. Samoin Suomen keskikesän kukkaset kukkivat. Ja miten hienoja ruusuistutuksia täällä onkaan. Pitkin matkaa on saanut niitä ihastella.

Villafrancan kunnallinen alberge, johon korealaiset jäivät yöpymään.
 
Villaftanca del Bierzosta vähän eteenpäin caminon reuna on erotettu tiestä betoniestein. Toisella puolella virtaa joki vuolaasti: Rio Pereje, jonka vartta tuo tie seurasi.
Moottoritie osin kulkee korkeuksissa.

 Perejen kylän kukkaloistoa
 Trabadeloon
Täällä Trabadelossa, noin 12 km Villafrancasta, on pari albergea. Ensimmäiseen tulimme neljän jälkeen ja pääsimme kuuden hengen huoneeseen. Kiva, ehkä rauhallinen yö tulossa.
 

Käsipyykki on pesty ja kuivumassa auringossa. Toivottavasti ainakin tukisukat, joita käytän joka päivä, kerkiävät kuivua.
Albergen yhteydessä oli myös ravintola, jossa nautin päivän menun. Tällä kerralla söin alkupalaksi ensalada mixtan ja pääruoaksi kanaa ja jälkiruoaksi sain pari appelsiinia jälleen kerran.


1 kommentti:

tuulento kirjoitti...

Vielä seuraan matkaasi!