Sivun näyttöjä yhteensä

29.6.2018

Iran, isoäidin maa

Minulla on muutama iranilainen kummilapsi. Olen yrittänyt lueskella Iranista tietoja suomen kielellä. En ole löytänyt paljoakaan sellaista, mikä koskettaisi heidän elämäänsä siellä. En ole aikaisemmin tutustunut tavallisten muslimi-iranilaisten elämään taiedes kristittyjen elämään siellä.
Toki olen lukenut muutamia kirjoja kuten Betty Mahmoodyn Lastani ette saa tai Maryam Rostampourin ja Marziveh Amirizadehin Vankina Iranissa.
Helsinkiläinen noin 35-vuotias Mina Iranta on suomalaisen äidin ja iranilaisen isän  tytär. Hän kävi Iranissa ensimmäisen kerran vasta noin kolmikymppisenä. Hän tutustui siellä sukulaisiinsa ja  vallan toisenlaiseen Iraniin, mitä lehdet ja muut tiedotusvälineet kertovat. Mina Iranta: Iran, isoäidin maa (Reuna 2016) on lähinnä matkakirja, tavallisten iranilaisten elämästä ja maan lähihistoriasta. Se katsoo kulissien taakse ja löytää älyllisesti haastavan ja inhimillisesti rikkaan maan.

Jo lentokoneessa Teherania lähestyttäessä  hän huomaa, että naiset, jotka Istanbulin lentokentän lähtöaulassa odottivat koneeseen pääsyä tiukoissa topeissa ja tummat pitkät hiukset valtoimenaan valuen, ovat nyt pukeneet päälleen löysiä takkeja ja tunikoita sekä verhonneet hiuksensa huiveihin. Vahvat meikit ja huomiota herättävän korkeat korot jäävät kuitenkin muistuttamaan muodonmuutoksesta...

Asunnon ulko-oven edusta on täynnä kenkiä, jotka eivät ole mahtuneet pieneen kenkäkaappiin. Myöhemmin huomaan, että silloin kun ihmisillä on vieraita, kengät ovat levällään rappukäytävässä. (Saman olen huomannut iranilaisten ystävieni luona Suomessakin: kengät ovat rappukäytävässä)

Mina kulkee sukulaistensa kanssa Iranissa ja tutustuu monenlaisiin tapoihin ja paikkoihin. Joka matkallaan hän käy kuitenkin oman isoäitinsä, jota ei ole elävänä koskaan kohdannutkaan, haudalla. Haudat ovat kivipaasia jotka puhdistetaan pölystä ja hiekasta vedellä ja päälle asetellaan kukkasia, joista on varret katkaistu, koska muuten varkaat veisivät kukat ja myisivät ne toisille haudoilla vieraileville.
Suurin riski Iranin kaupungeissa liikkuvilla on varmasti maan hallitsematon liikenne. Jos ei heitä henkeään liikennekolarissa, on periaatteessa jo selvinnyt hengissä matkasta. 

Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtiin
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä

1 kommentti:

Kirsti Kaija kirjoitti...

Melenkiintoiselta vaikuttava kirja.
Menee lukemattomien kirjojen listalleni, joka koko ajan pitenee, vaikka luen sen, minkä ennätän.
Hyvää viikonloppua!