Takakannen mukaan mikään maailmassa ei ole kunnon tarinaa mahtavampi. Tarina yhdistää ihmiset. Tässä kirjoittajaryhmässä sanat ovat olleet työkalumme tarinoiden synnyttämiseksi. Jokainen on kirjoittanut tarinoita elämästä, meristä ihmisistä. Meillä on ollut paljon sanottavaa itsellemme, toisilleemme, sinulle.
Oli mukavaa olla ryhmässä mukana. Kokosimme kirjoituksistamme useita jokaiselta kirjoittajalta. Tarinat ovat lyhyempiä tai pitempiä, välillä surullisia, toisinaan aivan hulvattomia. Aiheina on muun muassa ajatuksia paratiisista, kauhunhetkiä, elämän yllätyksiä, matkoja lähelle ja kauas.
Tie perille vie
Matka pitkä se on
Roncesvallesta Santiagoon,
mäkinen,
kivinen,
kurainen,
sateinen ja aurinkoinenkin.
Välillä se Mesetaa vie
välillä vuoristossa kulkee tie.
Caminon kulkija kulkee päivästä toiseen,
kulkee viikon.
kulkee toisen,
kulkee kuukauden.
Se on Camino Frances, Jaakobin tie
mikä perille Santiagoon vie.
Näin kun on kulkenut pitkän tien,
nyt mieli nöyrä ja pyhittynyt lie?
Vielä mitä!
Perillä Santiago de Compostelassa,
muttei vielä perillä taivaassa.
Tuon runon myötä caminolle kaivaten nyt koronakaranteenissa kotona ollen. Vaellusmatkaa olin suunnitellut täksi kevääksikin, mutta aina eivät suunnitelmat toteudu niinkuin itse ne haluaisi.
Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
2 kommenttia:
Onnittelen kirjasta.
Jokaisella kirjoittajalla on omanlaisensa tyyli kirjoittaa, myös tietenkin aihe. Kokonaisuutena antologiat ovat kiinnostavaa luettavaa.
Runosi on tunnelmia ja ajatuksia pyhiinvaellusmatkan kulusta. Hyvä.
aimarii: Kiitos.
Oli mukava talvi kerran viikossa aina uusi kirjoitus lähinnä omaa elämänkertaa.
Lähetä kommentti