Sivun näyttöjä yhteensä

8.5.2014

Boadilla del Caminosta Carrion de los Condesiin

En el Camino albergen viereisen kirkon kellotornin ja kirkon katolla on monta haikaranpesää. Pesissä on haikaroita hautomassa perheenlisäystä.

Illallisen jälkeen eilen heti klo 20 menin petiin. Juuri kun olin nukahtamassa, tuli yksi huoneeseen, läväytti valot ja kolisteli kovin, lähti pois. Kohta tuli toinen, samat temput jälleen ja lisäksi huoneen ovi kaipaisi rasvausta.
Nukahdin hetkeksi ja kymmenen maissa porukat tulivat huoneeseen, pakkasivat aamua varten ym. Eipä siinä osannut nukkua ja taas meni yli puolen yön ennen kuin sain unta. Aamulla viiden maissa alkoivat ylösnousutouhut. Niinpä nousin minäkin puoli kuuden maissa ja aloin tehdä lähtöä. Ostin teekupillisen ja pari banaania ja söin leipäeväitä ja kuuden maissa lähdin pimeässä otsalampun valossa kävelemään.






 Olipa ensin muutamissa kohdin etsimistä, mistä keltaiset nuolet löytyisivät, kun pellolla oli monta mahdollisuutta kulkea oikeaa polkua kohti Fromistaa.  Osa matkasta kulki sitten kanavan vartta, jossa  monenlaiset linnut lauloivat ja sirkuttivat - varmana niistä tunsin käen. Fromistaan tullessa ylitetään kanava. Aamukahvinkin sai kuuden kilometrin kävelyn jälkeen.


Sitten alkoikin pitkä kävely kohti Carrion de los Condesia tien vierustaa kulkevaa caminoa pitkin.


Välillä oli pikkukyliä muutaman kilometrin välein. Kauppakin eräässä kylässä oli auki, josta sai päiväntuoreen patonginpalan.
Noin puolivälissä matkaa kymmenen kilometriä Fromistasta Villarmentero de Campoksessa on hieman resuisen oloinen mutta mukava alberge, jossa edellisellä vaelluksella ohikulkiessamne olimme sadetta pitemässä. Poikkesin katselemassa paikkaa ja taas tapasin korealaiset matkatoverit myös taukoa pitämässä. Unohdin ottaa leiman pyhiinvaelluspassiini sieltä.



 Tänään olin jo ennen puoltapäivää perillä nunnaluostarin albergessa Santa Mariassa. Jono vain edelläni oli mahtava: noin 40 reppua jonossa ennen minua.
 Kahdeltatoista vasta alberge avautuikin. Aivan täyttä on ja patjoja on siroteltu lattioillekin mm. eteiseen. Tänne mahtuu virallisesti 52. Sain jopa alapetin jälleen. Minun ei ole tarvinnut tällä matkalla   vielä lainkaan olla yläsängyssä. Kävin jo heti tietysti suihkussa ja keittelin keittiössä lämminta lihalientä ja teetä. Nyt olen kirjoitellut tätä sängyssä jalat ylhäällä jälleen.

Oli hieman rankka kävely, kun olin kuullut, että tänne jonotetaan. Siksi piti kiirehtiä. Onhan tällä paikkakunnalla monta muutakin albergea, mutta mielestäni tämä on mukavin.
Täällä kuitenkin on nyt pesukone ja kuivuri rikki, ei ainakaan ole mahdollista nyt käyttää, joten pitänee lähteä käsipyykille.

Täällä on kello 18 yhteinen lauluhetki kaikille.

Lauluhetken jälkeen oli yhteinen pyhiinvaellusmessu viereisessä kirkossa, jossa messun jälkeen jokainen siunattiin erikseen ja jokainen sai tähden Santa Marian nunnalta.

Sen jälkeen pappi leimasi vielä pyhiinvaelluspassiimme leiman.
 Illalla yhdeksän maissa oli veilä yhteinen ateria, johon jokainen oli saanut tuoda jotakin. Hospitelaro oli messun aikana valmistanut ruoan ja nunnat tarjoilivat meille ja olivat myös yhdessä kanssamme aterioimassa.

4 kommenttia:

tuulento kirjoitti...

Nuo pikku unet ovat harmittavia, muut vastoinkäymiset ovat elämää. Hyvää päivää huomiseksi.

Jaana kirjoitti...

Kyllä ihailen tarmoasi! Lisäksi olet rautaisessa kunnossa, kun jaksat päivästä toiseen vaeltaa reippaita päivämatkoja. Kuinka monta päivää on vielä jäljellä? Osaatko arvioida?

Lepoa yölle ja siunausta huomiselle!

Anna-Kaarina kirjoitti...

Hei! Oletko oikeasti alkanut juoda kahvia? Ainakin olet useamman kerran maininnut blogissasi kahvitauon...

Jaksamista, iloista mieltä, saat kulkea Jeesuksen seurassa,

Terveisin Anu

pappilanmummo kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Kahvia en juo muuten kuin että pääsen eteenpäin.
Kunnosta ei tiedä, päivä kerrallaan Jumalan johdatuksessa
18 - 19 päivää jäljellä. 29.5. ostettu paluulippu.