Sivun näyttöjä yhteensä

30.4.2016

Caldas de Reissä vappuaattona

kuvat matkan jälkeen. Aamulla koko kävelevä joukkomme oli jo valmiina aamuhartauteen ja lähtemään päivän vaellukselle. Aamu oli viileä noin viisi astetta vain ja minulla kuten taisi olla toisillakin sormikkaat myös käsissä. Kylmä tuuli puhalsi vähän väliä reippaasti.
Kuljimme tänään myös luontotaipaleita. Kuitenkin täällä useimmat polut ovat asfaltoituja Lukuunottamatta varsinaisia metsätaipaleita. Kun Portugalin puolella oli mukula- tai mukurakivistä tehtyjä polkuja/teitä lähes kaikki, niin Espanjan puolella on vastaavasti asfalttia. Toki isompien teiden reunoilla kuljetaan polkua, etteivät autot ajaisi päälle. Espanjassa autot kohteliaasti pysähtyvät kyllä suojatien eteen ja antavat tilaa tien ylittämiseen.
Yhdeksän kilometrin päässä lähdöstä oli ensimmäinen avoin kuppila. Helpotushotelli tietysti myös. Monet nauttivat vasta siellä aamupalansa. Me joimme aamulla teen jo alberguessa ja söimme juustoleivät ja jogurtit ja hedelmät ennen lähtöä vaellukselle kuten aina aamuisin syömme ennen lähtöä.
Pysähdyspaikoissa useimmiten tilataan maitokahvi tai sitten espresso vesilasillisen ja sokerin kanssa. Espanjan puolella hinta on reilusti kalliimpi on Portugalissa, jossa noin 60 senttiä maksoi kahvi, täällä euron. Toki täällä saa useimmiten pienen keksin tuon kahvin kanssa.

29.4.2016

Redondelasta Pontevedraan

Varttia yli kuusi soi kello ja seitsemältä olimme ulkona refugiosta. Aamutoimet ripeästi. Makuupussi pussiinsa, vaatteet päälle sängyn reunalta ja reppu ja pikkureppu mukaan sekä kengät. Alakertaan, jossa keittiö ja kiehautin teeveden uppokuumentimella. Aamupala ja viimeinen toilettikäynti, lähtöovesta ulos ja ovi lukkoon. Joku oli jo kärkyllä sisälle. Miksi? Sitä emme kysyneet kun nelisin teimme lähtöä.
Alkumatka oli tasaista. Sitten tuli pari tiukkaa nousua ja samaten pari hankalaa laskuakin. Kohtalaisen helppoa kävellä. Jossakin noin kuuden kilometrin jälkeen tulimme Arcadeen. Siellä poikkesimme leipomon kahvilaan kahville ja tarkistamaan, mitä netissä on kirjoitettu meidän vaelluksestamme. Kahvien oheen talo tarjosi meille eilisiä leivonnaisia ilmaiseksi. Lähtiessä ostin vielä makoisan hyvältä tuoksuvan juuri leivotun rusinaleivän.
Tänään vaellusreitti kulki metsäisiäkin taipaleita.
Yhdessä kuppilassa, missä poikkesimme, oli tarjoilu vain ulkona ja vessassa pihan perällä oli kaksi pönttöä!
Loppumatkalla oli valittavana reitti tien reunaa tai joen vartta. Valitsimme joen varren reitin. Olipa kiemurteleva! Vesi oli kirkasta ja pohja hiekkainen tuossa joessa. Joku oli onkimassakin tuossa nopeastivirtaavassa matalassa joessa.
Paljon suorempi reitti olisi kulkenut tien reunaa myöten.
Refugiossa on iso nukkumasali, jonka perältä sain petipaikan - onneksi jälleen alasängystä. Nyt ei olekaan sängyn vierellä pistorasiaa kännykän latausta varten.
Aurinko paistaa kun kirjoittelen tätä tässä ulkona pihalla.
Kävinpä lähiravintolassa syömässä maukkaan linssikeiton, jossa oli lihaakin. Kävin myös kaupassa hakemassa taas aamuksi eväät ja huomiseksi vaellukselle myös.
Tänään kilometreissä minun askrlmittarini mukaan on matka ollut 21 km ja risat. Huomenna tiedossa taas pitempi matka.
Iltahartauden pidimme pihalla auringonpaisteessa.
Keittiössä teevettä keittäessäni muutama kyseli seniorimme menehtymisestä. Tieto on kiirinyt peregrinojen keskuudessa.
Tämän päivän sana kosketti. (laitan sen tähän myöhemmin).



















28.4.2016

Porrinnosta Redondelaan

Yön nukuimme todella hyvin kahden hengen huoneessamme. Laitoimme illalla kellon herättämään seitsemältä. Heräsimme klo 7.23 ilman kellonsoittoa. Aika olikin väärä. Tunnin jäljessä. Tulipa aikamoinen kiire syödä aamupala ja hoitaa muut aamutoimet. Kun kahdeksaksi piti lähteä toiseen paikkaan eli albergueen.
kerkesimmehän me! Aamuhartaudessa kertoi pitäjä psalmista 16, joka oli ollut hänen äidilleen erittäin tärkeä tämän sairastuessa syöpään.


Aamulla saimme kuulla myös toissapäiväisestä onnettomuudesta. Niin Portugalissa kuin toisinaan myös Espanjassa on liikennevaloissa ohjatuissa suojateissä jalankulkijoille valon ohella sekuntimäärä jonka sisällä pitää tuo tie ylittää. Siinä risteyksessä ei pisimmän ylityksen sekuntivalo toiminutkaan. Niinpä kun autoille alkaa heti vihreä valo, ne ampaisevat matkan tai jos ovat tulossa eivät hiljennä vaikka toisella kaistalla olisi autoja pysähtyneinä.


Vaellusmatka oli tänään lyhyt. Vain noin 16 kilometriä. Matkalla oli pari jyrkkää nousua yhteensä 235 metriä. Kylläpä ylös puuskutti tuota jyrkkää mäkeä, mutta paljon hankalampaa oli tulla jyrkkää mäkeä alaspäin.


"On tilaa. Tervetuloa. Seniori." Tuli tänä iltana vasta päivien kuluttua viesti vetäjällemme jo lähteneeltä aivan kuin taivaasta.

27.4.2016

Portugalista Espanjaan

Valenciasta Porrinoon kulki tänään vaellusreittimme.
Aamulla vielä pöllämystyneinä vielä eilisestä aamupakkaukset ja aamutoimet ja aamupalan laitto kävi kuin unessa. Ajatukset kulkivat vielä eilisessä onnettomuudessa.


Lentokirput tms. olivat näykkineet tai pistelleet ihoa. Kutisevia jälkiä oli eri puolilla ihoa käsissä ja vartalolla ja kasvoissakin. Toivottavasti saan huomenna antihistamiinia apteekista, nyt sain lainaksi alkuun.
Klo 8.20 aamuhartauden jälkeen lähdimme ylittämään rajaa. Tosin rajaviranomaisia emme nähneet Lukuunottamatta yhtä poliisiautoa. Caminoreitti kulki Tuita kierrellen. Poikkesimme Peregtinokahvilaan, josta ostin itselleni sadesäärystimet.
Matka jatkui ensin katuja pitkin sitten asfalttitien reunaa ja välillä poikettiin metsäpoluille. Nyt ei ole enää ollut tänään mukulakiviteitä tai mukurakiviteitä. Asfalttia kylläkin. Poikkeilimme välillä kahvilla tai syömässä. Söin keiton, joka oli makaronipata lähinnä. Täyttävä ainakin.
Loppumatkan ennen Porrinon kaupunkiin tuloa kuljimme teollisuusalueen katuja pitkin. Toinen reitti kierteli metsäisemmillä seuduilla. Etsimme albergueta. Merkit hävisivät kummasti. Olimme myös käsittäneet väärin paikan, Buenos Aires. Luulimme sitä hostellin nimeksi. Mutta se olikin katu. Sinne , meidän piti suunnistaa. Niinpä vihdoin löysimme hostel Louron, jonka perässä oli tuo nimi, mutta emme tunnistaneet sitä kaduksi. Majoittauduimme kahden hengen huoneisiin, per nenä 15€. Ihmettelimme kun loppujoukkoa ei näkynyt. Lähdimme etsimään albergueta. Vihdoin kaupasta saamiemme ohjeiden mukaan löysimme kaksikin ja porukat myös. Ja selvisi vihdoin erehdyksemme
olemme tyytyväisiä tähän.
Illalla meillä oli muistomessu ja yhteinen illallinen, jossa yhdessä vielä muistelimme poisnukkunutta matkatoveriamme.





26.4.2016

Pyhiinvaelluksellakin hankaluuksia

Yhtä pyydän Vapahtaja tänään pyydän yhtä vain
Näytä yhden päivän matka, askel jonka tänään sain
Keiden kanssa mihin suuntaan polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?
virsi 525:3 ja virsi 556.
Onnettomuus: seniori jäi auton alle ja loukkaantui pahoin. Jo toinen kerta matkallamme ikävyyksiä lujaa ajavan auton kanssa.

Sievät simpukat

Tämän viikon MaktoTex-haasteen aiheena on SIEVÄ.
Minulla ei ole paljon muita koruja kuin korviksia enkä juuri muita käyttäisikään. Nämä hopeiset  simpukanmalliset korvikset hankin pari vuotta nsitten pyhiinvaellukseni päätteeksi Santiago de Compostelasta muistuttamaan vaelluksesta.

Vertauskuvana kampasimpukan uurteet kuvaavat pyhiinvaellusreittejä, jotka tulevat eri suunnista ja päätyvät yhteen paikkaan. Pyhiinvaeltajat tulevat eri puolilta maailmaa Santiago de Compostelaan, Jaakobin haudalle. Vertauskuvaa voi soveltaa myös pyhiinvaeltajaan: niin kuin simpukat meren aaltojen mukana  huuhtoutuvat Galician rantaan, niin Jumalan käsi ohjaa pyhiinvaeltajat Santiagoon.

25.4.2016

Ponte de Limasta Rubiokseen

Aamu oli vauhdikas majapaikassamme.Melkein koko ryhmämme oli mahtunut samaan vain neljä oli nukkumassa muualla. Aamupala ja muut aamutoimet ja onneksi se yksi porukkamme ulkopuolinenkin heräsi samaan aikaan joten voimme laittaa valotkin päälle jo kuudelta. Seitsemäksi olimme valmiina sillankorvassa odottelemassa toisesta alberguesta tulevia. Ja saimmekin odotella jonkin aikaa.
Tarkoituksemme oli lähteä bussilla Barcelloksesta Ponte se Limaan, koska meillä ei ole tarpeeksi paljon aikaa matkata muuten Santiago de Compostelaan asti. Täällä on kuitenkin vapaapäivä eli vuosittainen juhlapäivä ja niin bussitkaan eivät liikkuneet. Emme tuota muistaneet etukäteen. Niinpä kävelimme kaikkia pitkin ensin yrittäen löytää bussiasemaa kysellen sitä usealta vastaantulijalta koska netti opasti kahteen eri paikkaan. Lopulta eräs mummo lastenlastaan rattaissa työntäen opasti meidät oikoteitä jo kaukaa näkemiemme bussien luo ja siellähn se bussiasema oli li rautatieaseman lähellä muutan sadan metrin päässä. Saavuttuamme sinne bussit kyllä löytyivät mutta ei kuljettajia ei ristinsieluakaan ja silloin vasta todella tajusimme: Täällä on pyhäpäivä. Kaupatkaan eivät ole auki. Emme pääse mitenkään kuin kävelemällä. Joku keksi sitten taksit. Ok. Takseilla kuljimme lopulta Ponte de Limaan. Olimme vaeltaneet Barcelloksessa vain kolme kilometriä. Ponte de Limassa joimme kahvit ja lähdimme kävelemään. Kävelin seniorimme kuusi tuntia, tosin muutamin ja lepotauoin. kuppilapysähdyksin. Matkalla oli ylitettävä korkea mäki, nousua 450 metriin asti ja samanlaisen laskukin pääasiassa kivistä mukuraista polkua pitkin.
Kylläpä jalat olivat koetuksella. Neljän maissa olimme perillä majapaikassamme jonne pari ryhmäläistä oli jo ennen meitä kerinnyt majoittua. Suihku, pyykki ja päivän välipala odotellen toisia.


   (kertomus jatkuu) ja lisään kuvia parin viikon päästä.