Sivun näyttöjä yhteensä

1.9.2015

Tärkeä paikka: Punainen tupa ja perunamaa

Tämän viikon MakroTexin aiheena on TÄRKEÄ.
Pieni Lintu - MakroTex challenge 
Minulle maailman tärkein paikka on mökki. Järven rannalla sijaitseva mökki on vanhempien perua. Tänäänkin olen ollut jo uimassa.

Sauna on rakennettu 1960-luvun puolivälissä hirsistä. Se sijaitsee aivan veden äärellä. Vain portaat alas ja laiturille suoraan ja hupsis, laiturilta voi sukeltaakin. Laiturin edessä vettä on reilusti yli kaksi metriä ja ranta syvenee nopeasti lähes kymmeneen metriin. Saunan portailla on myös mukava istuskella ja lueskella vaikka päivän lehdet tai perata marjoja. Saunan verannalla on hyvin suojassa, vaikka sataisi kissoja ja koiria. Nautintoa on katsella järvelle (ja  käydä järvessä uimassa ja soutelemassa).
Varsinainen mökki on vain pieni jalasmökki. Mökissä on tupa ja pieni keittiöosa sekä alkovi. Lisäksi on pieni ovellinen huone kerrossänkyineen ja veranta. Vesi tulee ja menee, kun jaksaa kantaa. Sähkö tosin täällä on. Aikanaan äitini sanoi 1990-luvulla mökkiä hankittaessa saunan lisäksi, että eihän sitä nyt sähköä mökille eikä ainakaan saunalle. Kun sitten sähkö hankittiin, hän oli loppujen lopuksi hyvin tyytyväinen! Ja minä nyt...

Mökki sijaitsee pienen järven rannalla, joka isottelee, koska lähettyvillä on vielä pienempi järvi. Toki joku sanoisi tätä järveä lammeksi. Mutta sen nimessäkin on kuitenkin iso järvi. Tämä on maakunnan puhdasvetisin järvi, koska tähän ei laske likavesiä mistään. Järvi näet sijaitsee metsässä korkealla noin 60 metriä merenpinnasta ja on lähdeperäinen. Laskuoja tosin on!
Metsät mökin tienoilla ovat minulle myös tärkeitä. Marjastaminen ja sienestäminen ovat intohimoni. Tosin nyt muutaman vuoden sisään mies on mökillekin rakentanut puutarhaa. On perunamaa ja kasvimaa, marjapensaita, omenapuu, luumu-, kirsikka- ja kriikunapuiden alkuja. Toki mökin pihassakin kasvaa puolukkaa ja mustikkaa.
 Tomaatti ja varsiselleri ruukuissaan mökin seinustalla.

30.8.2015

Kirkkopiknikillä

Unkarilainen nuori vieraamme teki tällaisen muiston meille. Siinä on osia metsästäkin. Se kuvaa tätä heidän vierailuaan ja erityisesti mökilläoloa saunoen, uiden, metsässä kävellen ja marjastaen etenkin mustikoita.
Mökillä on kasvanut tänäkin kesänä viidenlaisia viinimarjoja: valkoisia, punaisia, mustia, vihreitä ja vaaleanpunaisia. Valkoisia jätin vielä pensaaseen, mutta toiset marjat poimin viime käynnillä ja keitn sekamehuksi. Punaisia tuli lisäksi ämpärillinen, muita yhteensä (kun olimme niitä jo syöneeet reippaasti) ehkä noin kuutisen litraa. 
Mehustus on jatkunut edelleen. Eilen luulin poimineeni kaikki viinimarjat yhtä pensasta lukuunottamatta. Sitten mies sanoi: yllätys. Niinpä niin, olin unohtanut tykkänään tyrnien luona olevan punaisen ja valkoisen sekä kolme punaista viinimarjaa rinteessä... 
Tänään sitten illlalla keitin kaksi maijallista mehua vielä eilisten kahden lisäksi. Nyt punaiset on keitetty. Viimeisessä annoksessa oli jo mukana kolmisen litraa mustikoita. (Nuo kolme pensasta jäivät serkun perheelle!)
Tänään Lähimmäisenpäivänä oli seurakunnassamme perhemessu. Lähdin sinne yhdessä pikkusiskon kanssa. Messussa voi ehtoollisen aikana myös käydä kirjoittamassa hyviä tekoja, joita aikoo tehdä jollekin. Sitten voi viedä asianomaiselle tuon lapun mukanaan.
Kirkossa lauloimme muun muassa Käteeni tartu, on tiemme yhteinen. Käteeni tartu, on määrä yhteinen. Unohda esteet ja mieti hetkinen. Kaikki toistaan tarvitsee.
Lapset lauloivat myös Jumalan kämmenellä, muutama edessä, useimmat penkeissä omilla paikoillaan.
 Kellotornista kirkonkellot soittivat jumalanpalveluksen päätttyneeksi. Sitä kuuntelimme, kun samalla kävelimme kirkkopiknikille kirkon pihalle. Siellä voi leikkiä monenlaisia leikkejä: puhaltaa isonisoja tai pienenpieniä saippukuplia, hypätä narua, pelata mölkkyä tai kuten tässä kulkea pitkin nauhaa.
 
Kirkkopiknikillä sai paistaa itse omat makkarat, jos halusi. Ja halusihan tietysti pikkusisko tehdä sen.
Makkaran ohella sai salaattia, sämpylää, mehua, kahvia ja pikkuleipiäkin ja popcornia. Istua voi maassa huovilla tai muilla alustoilla syömässä tai pöydän ääressäkin voi aterioida.

28.8.2015

Sadonkorjuu jatkuu

Tänään on poimittu karviaisia kolmea laatua: pieniä punaisia eli vuoristolaisia, isoja keltaisia eli Hinnonmäen keltaisia ja isoja punaisia eli Lepaan punaista. Hinnonmäen keltainen on aikainen lajike eli kypsyy yleensä elokuun alkupuolella. Lepaan punainen viikon pari myöhemmin ja vuoristolaiset vielä myöhemmin. Nyt vuoristolaisetkin ovat aurinkoisella paikalla kypsyneeet, mutta varjossa vielä osin raakoja. Meillä on Lepaan punaista vain yksi pensas, mutta keltaisia kymmenkunta ja vuoristolaisiakin viitisen kappaletta. Ylivoimaisesti paras karviainen on vuoristolainen: marjat olivat pieniä, karvattomia, hyvin makeita ja ihan tummanpunaisia, miltei sinipunaisia kypsinä. Tänä vuonna karviaisia tuli paljon.

Aamupäivällä, kun vielä satoi, keittelin maijallisen punaherukoita mehuksi. Innostuin tekemään myös kunnon vanhanajan kalakeiton jauhosuuruksineen, voineen  ja kermoineen. Perunat, porkkanat, sipulit ja mausteet. Pinnalle paljon ruohosipulia ja sopassa jo tillinvarsiakin. Saimme näet eilen mökillä verkolla  haukea ja ahventa,  pari kiloa yhteensä fileinä. Puolet tuosta laitoin soppaan ja loput fileet pakkaseen.
Linkoamista on vielä. Puuhaa riittää, vaikka mehiläisillä syöttö on jo päällä. Kaikki pesät eivät selvinneet hyvin kesästä. Emoja ei löytynyt. Joko olivat lähteneet karkuun tai...
Kun sain tämän päivän karviaiset poimittua, käveleskelin karhunvatukkapensaisen luo. Kylläpä ne ovat kasvattaneet paljon uusia vesoja! Jopa vesat ovat levittäytyneet läheiselle perunamaalle asti ja marjapensaiden väliin. Kesällä karhunvatut kukkivat hienosti valkoisenaan. Nyt on todella paljon raakileita. Ja löysin ensimmäiset kypsät marjatkin (laitoin puolukoiden päälle nuo kourassani tuodut karhunvatut).
Päiväkummussa sain tutustua nepalilaisten vammaisten daliti-naisten tekemiin koruihin. Ne on tehty lasihelmistä ompelulangan paksuista lankaa pujottelemalla kahdesti reiän läpi. Jokainen koru on uniikki. Ja jokaisella koruntekijänaisella on oma korumallinsa.
Tätä voi pitää ranteessa tai kaulalla. Koruja on eri pituisina, jotta jokaiselle löytyisi sopiva koko, joko nilkkaan, ranteeseen tai kaulaan. Näitä myydään Suomessa kympilla: 3,5 euroa menee lähetystyölle, 1,5 euroa tarveaineiden hankintaan ja viisi euroa työpalkkana työntekijälle. Aika pieni päiväpalkka siitä tulee, kun korun pujottelemisessa saattaa mennä viisi työpäivää.

Yleisin vanne

Valokuvatorstain 374. haasteen, tämän viikon,  aihe on VANNE.
Yleisin vanne suomalaisilla miehillä ja monilla naisillakin on vyö.

26.8.2015

Kaksitoista päässyt kotiin

Tässä alunperin rullassa on Aaronin siunaus. Kun tuo rulla aikanaan löydettiin, siitä löytyi kolme kertaa Jumalan nimi, mutta muu teksti oli epäselvää. Kerrotaan sitten, että eräs siivooja näki tuon tuon ja kuuli noista kolmesta sanasta ja sanoi, että sehän on tuo Aaronin siunaus Siitä on tehty myös tuo näköispainoksena hopeinen Herran siunaus -koru, jota Pipliaseura on kaupannut.
Eero Junkkaala raamattutunnissaan jälleen vei meidät Vanhan Testamentin aarteiden ääreen mielenkiintoisesti.
 Ei elämä ole tasaista.
 Kaksitoista Suomen Lähetysseuran työntekijää on vuoden aikana, edellisten senioripäivien jälkeen, päässyt kotiin.
 Illansuussa lähdimme kotoa mökille. Mökin pihassakin puolukat kypsyvät.
 Veimme verkon veteen. Samalla oli kiva katsella järveltäpäin mökkiä.
Illalla saunoimme omassa saunassa auringonlaskua katsellen. Lyhtykin sytytettiin jo laiturille illan pimetessä.

25.8.2015

Päiväkummussa

Olen tämänkin päivän viettänyt senioripäivillä pohtimassa muutoksen tuulia. Päivä on kulunut todella nopeasti.
Toki kolme kertaa olen kerinnyt myös uimaan.
Aamu alkoi Eero Junkkaalan raamattutunnilla Raamatun maailmasta ja meistä: Muutosvaatimus ja Jumalan armo. Eero toi esille Vanhan testamentin kautta tätä.
 Samalla, kun kuuntelee, niin voi neuloa. Sukkia on syntynyt useita tälläkin reissulla monelle.
Muun muassa tiedottaja  Iiris Kivimäki toi terveisiä Lähetysseuran toimistosta ja tiedotuksesta. Kyselimme ja pohdimme muuttuuko lähetys ja mihin suuntaan.
You Tubesta löytyy myös monta lähetystyöstä kertovaa pätkää. Tämäkin Kohti elämää ja oikeudenmukaisuutta.
Sanoma siitä, että Jumalalle jokainen ihminen on arvokas, koskettaa tänäkin päivänä monia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Myös esirukoukset ja taloudellinen tuki meiltä mahdollistavat lähetystyön toiminnan. Yhdessä saamme aikaan hyvää.
Iltapäivällä ennen ateriaa oli rukousta monin mahdollisuuksin. Voi tehdä rukouskävelyn tai voi rukoilla ryhmässä tai yksin.
Päiväkummun Riihikirkko tuoksuu yhä riihelle, viljalle. Ja siellä on helppo hiljentyä. Muistan siellä aina myös Riihikirkkohymnin:
Maksettu on velkani mun ylistys olkoon ristiinnaulitun
Henkesi on voimani mun ylistys olkoon ristiinnaulitun
Luonasi on kotini mun ylistys olkoon ristiinnaulitun
 Iltaohjelmassa tänään oli Tiistain toivotut. Toivemusiikkikonsertti, jossa esiintyivät Tiusasetkin.
Maria Laakso ja Make Perttilä olivat tulleet laulamaan meille ja kanssamme. Ihana konsertti.

24.8.2015

Arkipäivää tähän aikaan vuodesta

Pieni Lintu - MakroTex challenge
MakroTexin aiheena tällä viikolla on MINUN ARKENI.
Vuoden ensimmäiset puolukkahillot on jo purkitettu. Hilloaminen ja mehunkeitto on arkipäivää näinä viikkoina kuten myös mustikoiden, puolukoiden ja muiden marjojen sekä sienien poiminta ja hunajan kerääminen pesistä kuten muukin sadonkorjuu.
Viinimarjoja on poimittu. Poimimisen jälkeen ne huuhdotaan ja roskat poistetaan (ja kotilot).
 
Marjat ja sokeri laitetaan vuorotellen mehumaijaan. Marjoja on ämpärillinen ja sokeria puolitoista kiloa. Tällä kerralla mustaherukoita.
Liotetut ja pestyt pullot kääritään sanomalehteen ja laitetaan uuniin kuumenemaan 100-125 asteeseen.
 Korkitkin pääsevät kiehuvaan veteen steriloitumaan.
 Tunnin verran keitellään eli höyrytetään täydellä teholla.
Sitten valutetaan mehu suoraan Mehumaijasta pulloihin. Pullot täytetään piripintaan ja laitetaan heti korkki päälle. Korkin vielä ilmaan haarukalla työntäen haarukan piikin pullon ja korkin väliin. Viidestä viiteen ja puoleen litraan usein saa mehua tuosta annoksesta. Sen jälkeen vielä kattilassa oleva mäski jauhetaan sosemyllyn läpi ja pakastetaan puuropohjiksi noin puolen litran purkkeihin.