Sivun näyttöjä yhteensä

1.5.2015

Vappumarssilla

Vappuaamuna saimme hotellilla hyvän aamupalan jossa oli myös tummaa leipää ja juustoa ja kinkkua. Ja tietysti oli paljon makeita syötäviä.
Lähdimme puoli yhdeksältä kävelemään kohti seuraavaa yöpymispaikkaa. Aamuhartauden pidimme noin puolen kilometrin jälkeen Church of Santa Maria della Vittoria kappelissa. Munkki Manuelo antoi meille leimat.
Eräs meistä löysi kappelista Chiesetta della Ripe vieraskirjan vierestä silmälasit, kokeili niitä ja huomasi ne sopiviksi js otti mukaansa. Kuvitteli saanernsa itselleen uudet lukulasit. He tavoittivat ryhmän italialaisia vaeltajia. Ja kysyi onko joku tyhmästä kadottanut lukulasinsa. Ja omistaja löytyi!
Noin viiden kilometrin jälkeen pidimme tauon baarivierailulla. Matkaa jatkoimme vielä suhteellisen tasaisella tiellä.
Sitten alkoi jyrkkä nousu pilvisessä säässä asfalttitietä pitkin.
Taas askelsimme alas ja ylös. Taukopaikalla oli mahtavat maisemat ja eväiden nauttimista.
Viiden kärki, joukon nuorin ja vanhinkin lähti taukopaikalta varsinaista reittiä myöten. Toiset kuvittelivat oikaisevansa ja lähtivät kuraista polkua pitkin kulkemaan. Polku loppui ja niin kiipesimme ja konttasimme jyrkkää risuista ja karhunvattuista mäkeä ylös tielle.
Taas viisi päätti lähteä kulkemaan varsinaista reittiä myöten. Kaunista jyrkkää mutta mukavaa polkua oli ilo kulkea. Monet korkeat mäet kiipesimme ja taas pujottelimme alas polkua pitkin. Yksi pysähdys oli mm. kaasuputken luona. Pari kertaa ylitimme joen kiviä myöten.
Loput ryhmästä lähtivät oikomaan toiselle tielle ja kuvittelivat pääsevänsä helpommalla ja lyhyemmällä matkalla kuin varsinainen reitti. He joutuivat sananmukaisesti ojasta allikkoon. Laakson ylittäminen kesti lähes kaksi tuntia ja joutuivat kaikkein korkeimpaan kohtaan matkan varrella. Lopulta he pääsivät isolle tielle ja pääsivät noin kilometrin jälkeen baariin lepäämään hetkeksi ennen matkan jatkamista - oli vielä viisi kilometriä jäljellä.
Bellugellon seurakuntasaliin. Salissa on betonilattia, kylmä tila, jossa ei ollutkaan mitään sisustusta. Oli kuitenkin jopa kaksi suihkua ja pari pistorasiaa. Levitimme lattialle makuualustat jotka olimme eilen ostaneet ja makuupussit. Pyykit kuivuivat tuulessa ulkona verkkoaidassa.
Lähdimme kävelemään illalliselle ravintolaan noin kolmen kilometrin päähän. Illalla vielä takaisin. Päivän kävelysaldo lienee noin 30 kilometriä.

30.4.2015

Gubbiossa susi on kesytetty

kuva myöhemmin
Tänään aamulla saimme taas loistavan hyvän aamiaisen hotellilla Pietralungassa. Lähdemme aamurukouksen ja virren 501 veisattuamme puoli yhdeksän maissa kävelemään kohti Gubbiota. Osa ryhmästämme kulki oikeaa vaellusreittiä, osa osin maantietä pitkin. Isoja mäkiä oli taas kivuttavana ja alaskin piti tulla. Jolloin on rakkoja, jonkun polvet kopuilevat, yhden akillesjänne on tulehtunut... Niinpä päätimme lukea osan matkaa bussilla. Mutta bussien aikataulut eivät sopineet ja niin päätimme ahtautua iso porukka taksiin muutamaksi kilometriksi. Yöllä oli satanut ja olipa reitillä aika kuraistakin ja likainen suuri ystävällinen koira saatteli meitä ainakin kilometrin verran.
Levähdyspaikan baarissa oli oikein hyvää jäätelöä! 
Gubbiossa majoituimme hotelliin, ja ensi töiksi kuten tavallista vaelluksella kävimme suihkussa ja pyykkäsimme päivän hiestyneet vaatteet ja narutimme ne kuivumaan.
Sitten piti vielä lähteä ostamaan makuualustat seuraavaa yötä varten. Olemme näet jossakin seurakuntatalon lattialla makuupusseissa vappuyön. Nyt vappuaattona teimme tutustumiskävelyn kaupunkiin. Tämä on vanha kaupunki.


Gubbio muistetaan sudesta
jonka Fransiscus kesytti.
Susi söi lapsiakin. Ihmiset pelkäsivät ja vihasivat sutta. Franciskos meni metsään ja puhutteli sutta lempeästi kutsuen sitä veljekseen ja sanoi että sen on oltava kiltti. Franciskos lupasi sudelle että kyläläiset ruokkivat sitä suden loppuelämän ja he eivät enää pelänneet sutta.
Illalla juhlittiin vappuaattoa laulamalla Gaudeamus igitur, juvenes sunt... Ja käytiin sutta katsomassa lempeässä iltavalaistuksessa ilta-aterian jälkeen.

29.4.2015

Vuori korkea tiekin vaivalloinen

Viime yön vietimme kirkossa. Kirkkoa oli remontoitu Vatikaanista saadulla avustuksella retkeilymajaksi. Varsinainen kirkkosali ja krypta toimivat edelleen jumalanpalvelestiloina. Kellotapulin tms oli tehty ainakin kolmeen kerrokseen retkeilijöitä varten huoneita.
Kaikkein ylimpänä oli pienen pieni tavallaan yhden hengen kappeli hiljentymistilana.
 Tämä retkeilymaja on varausmaja ja toimii donativo- eli lahjoitudpetiaatteella. Toki tällaisille isoille ryhmille on määritelty maksu. Vapaaehtoiset hoitavat tätä majapaikkaa. Noin 400 vaeltajaa vuodessa yöpyy siellä, kun koko reitillä kulkee noin 6000 vuosittain.
Tänään aamiainen oli jo 7.30 ja matkaan ehdimme taas aamuhartauden jälkeen yhdeksän maissa kulkemaan, nyt aluksi hiljaisuudessa. Tie kulki vuotellen ylös ja alas ja oli aika rankkoja ylösnousuja - laittoi kunnolla puuskuttamaan. Kävelysauvat olivat todella tarpeen.
Matka tänään seuraavaan majapaikkaan Pietralungan kylään oli vain 11 kilometriä askelmittarin mukaan. Kylä sijaitsee 564 metrin korkeudessa merenpinnasta Umbrian maakunnassa. Aamulla katselimme miten pilvet olivat vuoren huipun alapuolella.
Tänäänkin kuten joka päivä vaeltaessamme ovat satakielet laulaneet ja käki kukkunut.
Tänään saimme vaeltaa koko päivän auringonpaisteessa eilisen sadepäivän jälkeen. Nyt vasta illalla kymmenen maissa alkoi sataa.
Katsoin kylän keskustan lämpömittaria ja se näytti illansuussa 17 astetta.


Tau-merkein on hyvin merkitty tämä vaellusreitti, vaikka täällä ei olekaan varsinaisia retkeilymajoja olekaan kuten caminolla Santiago de Compostelaan.


Kylään saavuttuamme istahdimme kirkon portaiden luo kiveykselle odottelemaan auringonpaisteeseen porukkamme vielä matkalla olevia. Yhtäkkiä tuli nuori tyttö ja toi meille jokaiselle esitteen tästä paikkakunnasta. Siinä esitteessä on reitti ja opastus omatoimiseen klävelykierrokseen.
Kävelimme vielä kilometrin majaiitushotelliimme. Saimme huoneet, joissaoli ainoastaan kaksoispetejä. Niinpä teimme monenlaisia viritelmiä. Mm. Nukun lattialla muutamien huopien päällä kun toinen nukkuu sohvasta tehdyssä sängyssä tässä neljän hengen sviitissämme. Toiset kaksi ovat sängyssä.
Eilinen päivä satoi emmekä saaneet pyykkiä kuivaksi. Tänään se onnistui, koska illalla oli patterit päällä pari tuntia lämmittämässä ha pattereilla voimme kuivata pyykit.
Illalla olimme ennen ateriaa katolisen kirkon messussa. Pappi toivotti tervetulleiksi suomalaiset poeregriinot. Kun lähdimme ehtoolliselle siunattaviksi, saimmekin yllättäen ehtoollisleivän, vaikka näytimme merkin, oikea käsi rinnan yli olkapäälle.
Yllätysyhteys!
Iltaruoan jälkeen meillä oli yhdessä laulujen iltahetki ennen levollemenoa.
kuvat myöhemmin.



28.4.2015

Roska

Pieni Lintu - MakroTex challenge 
MakroTexin tämän viikon haasteen aihe on ROSKA.

Roska on epäsiisteyttä aiheuttava tai muu asiaankuulumaton "pieni" esine.  Suomessa ja melkein kaikkialla maailmassa roskaaminen on yleinen tapa. Roskaaminen ei edellytä sitä, että olisi kyse jätteistä tai arvottomista esineistä, vaan esineen jättäminen niin, ettei siitä ole asianmukaisesti huolehdittu. Ympäristöönkään ei saa jättää käytöstä poistettua konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa, sanotaan jätelaissa. Roskaaminen on lisääntynyt myös mukaan otettavien lounaiden ja virvokkeiden vuoksi.

27.4.2015

Seuraa johtajaa

(kuvat myöhemmin) Aamulla lähdimme kahdeksan jälkeen vaeltamaan kahdessa ryhmässä aamiaisen jälkeen. Aamupala oli hyvä: Oli paahtoleipää, oli hiutaleita, maitoa, oli hilloja, croissantit, leipää, teetä, kahvia... ja ystävällinen palvelu. Aamiaisen jälkeen lauloimme nimipäibäonnittelut ja hartaushetken jälkeen toinen, pieni, ryhmä lähti varsinaiselle vaellusreitille ja toinen asfalttiteitä myöten kohti Citta di Castelloa. Oli luvattu sateinen sää ja rankkasadetta puolilta päivin. Aamulla saimme kuitenkin lähteä matkaan ilman sadetta. Vaelsimme jonossa vetäjämme perässä asfalttitien reunaa. Yhdessä kohdin olikin reitti ohjattu kiertotielle. Matka piteni jonkin verran.
Paikalliset ihmiset vilkuttelivat meille ja jossakin kohdin jopa kerääntyivät ihmettemään reppuselkäisiä vaeltajia. Toki näimme myös muutaman muun vaeltajan.
Vaellusreitin Tau-merkit ja kyltit ovat vasta laitettu paikoilleen. Täällä tämän reitin kulkijoita on vielä harvakseltaan verattuna Espanjan pyhiinvaellusreitteihin. Siksi myös varsinaiset vaelluspalvelut ovat vähäisiä.




Pidimme pitkän tauon Lamassa. Kävin siellä kirkossa, jossa oli robotti-imuri käynnissä. Kirkko oli muodoltaan pyöreä.
Lamassa oli myös mukava konditoria, jossa sai tuotetta ciapatta-leipiä tomaatilla tai sipulilla tai kesäkurpitsalla.


Sadetta saimme heti Lamasta lähtiessä. Sade ei kuitenkaan ollut mitenkään pitkä eikä rankkakaan. Sadetakit tai viitat ylle piti toki laittaa.
Matkaa Lamasta jatkoimme kyseltyämme ohjeita paikallisilta. Ja hyvin löysimme perille. Matkalla oli niin paljon liikennettä, että emme pystyneet pitämään hiljaisuuden osuuttakaan matkalla tänään. Paitsi jos joku muuten halusi itsekseen. Tie oli suhteellisen tasaista mäetöntä. Toisilla vaeltajilla varsinaisella polulla on ollut hieman enemmän vaihtelua matkalla. Kilometrejäkin heille tuli yli 30 meidän yli 20 kilometrin sijaan. Askeleita tänään askelmittarissa näyttää olevan noin 31000. Lämpötila on ollut kai korkeimmillaan 14 astetta.

26.4.2015

Sansepolcrossa

Tänään aamulla aamupalan jälkeen lähdimme läheiseen luostariin Monte Casalessa. Fransiskaaniluostarissa asui muutama munkki. Yksi heistä kertoi luostarista ja Fransiskus Assisialaisen nukkkumapaikastakin siellä.
kuvat
 Luostarilta lähdimme vaeltamaan polkua pitkin. Polku yllätti meidät vaikeudellaan: pudotusta alas oli 310 metriä miltei suoraan tiheänä zikzakkina kapean kapealla polulla, jossa oli kuraa ja vaikeita laskeutumisia.
Kun selvisimme ala tasaiselle, alkoi sataa. Laitoimme sadeviitat päälle ja lähdimme vaeltamaan eteenpäin hiljaisuudessa. Jonkin ajan kuluttua sade lakkasi ja sadeviitat voi laittaa takaisin reppuun. Kävelimme asfalttitien reunaa. Tulimme kohta tienhaaraan, jossa lähdimme jyrkkää mäkeä ylös vaellusmerkkien mukaan. Merkit vain sitten kummasti katosivat ja tie loppui autiotalon pihaan ja reitti jatkui vain epämääräisenä polkuna. Osa ryhmästämme kääntyi pois aikaisemmin aiotulle reitille, osa jatkoi yhä ylöspäin lähes häviävää polkua. Polku loppui kokonaan ja niin piti yrittää vain kulkea metsässä ryömien kaatuneiden puunrunkojen yli tai ali. Puut olivat kaatuneet trombin seurauksena. Gps auttoi kulkemaan oikeaan suuntaan. Olipa se taas seikkailu!
ensimmäinen ryhmä oli perillä jo Servi di Maria Dei monasteryssä. MariaDei Servi järjestö on toiminut täällä Sansepolchrossa 24vuotta eli siitä lähtien, kun luostari tyhjeni munkeista. Vapaaehtoiset pyörittävät majoitustoimintaa tässä luostarissa.
SantaMariaDeiServi järjestö alkoi 1200-luvulla 7 girenzeläisen maallikkomiehen perustamana.

Harhailua vaelluksella

Il castellare -majapaikassa olimme viime yön pienessä Piere de Santo Stefano kylässä. Todella hyvä perheen ylläpitämä majatalo ja ystävällisiä, avuliaita. Aamulla tosin runsas aamupala käsitti pääasiassa makeita leivonnaisia. Aamupalan jälkeen suoriuduimme matkaan. Jouduimme kulkemaan henkilöautoilla 14 kilometriä. Koska autoja oli vain kaksi, niin perhe kuljetti meitä monessa erässä ja lähdimme vaeltamaan aamuhartauden jälkeen kahdessa ryhmässä odottamatta jälkimmäisiä. Kuljimme tosi tiukkoja nousuja ja laskuja poluilla. Onneksi ei satanut ja emme tarvinneet köyttä nousuun liukastumisvaaran takia - köysi oli mukana Suomesta asti vetäjällämme, joka kuitenkin oli siinä jälkimmäisessä joukossa.
Joukossamme on muutamia todella hyväkuntoisia, jotka jaksoivat kulkea etujoukossa. Eräässä polunhaarassa he sitten lähtivät väärälle reitille. Me jäljessätulijat jäimme ihmettelemään reittivalintaa. Näimme näet keltaisen kuolen osoittavan suoraa eteenpäin. Odottelimme perässätulijoita. Kun he tulivat, aloimme pohtia miten tavoitamme nuo, koska kännykällä ei ollut kenttää. Aikamme odoteltuamme ja yriteltyämme soittaa, etumatkalaiset olivatkin huomanneet pitäessään taukoa, että muita ei tulekaan ja tajusivat olevansa väärällä polulla ja palasivat takaisin juuri, kun o limme jo isosti huolissamme.
Matka jatkui ja me pääjoukko kuljimme tietämättämme harhaan. Hyvä tie kuljetti näet niin mukavasti ettemme huomanneet merkkejä ja paikan nimeä, jonne meidän piti mennä. Tulimme kyläpahaseen ja löysimme heti ravintolan, jonka pihamaalla oli pöytiä. Lepopaikka ja saimme sapuskaa.
Viimeisiä joukostamme vain ei kuulunut ja vihdoin Merja sai heihin yhteyden: Olivat oikealla reitillä. Me lähdimme kohti sitä paikkaa ja jouduimme kulkemaan aika hankalan laskeutumisen ja joen ylityksen ja nousun kylään jossa tapasimme vihdoin koko porukka toisemme.
Baarissa emme olleet saada leimaa pyhiinvsrlluspassiimme ostamatta. Vetäjämme sanoi baarinpitäjille, että facebookissa kerromme tämän ja myös, ettei tähän paikkaan kannata poiketa. Nyt muuttui ääni kellossa. Jokainen sai leiman ja opastettiin lähteelle, josta tuli paremmanmakuista vettä kuin ostovesi pullossa.
Kävelimme metsäpolkuja ja kallioiden reunoja vielä kuutisen kilo
metriä   tämänhetkiseen yöpaikkaamme. Jolloin reissullisella nilkka kipeytyi, jollakin paloivat kasvot auringossa, jollakin kenkähankasi nilkkaa jne. Suurin piirtein kunnossa.
Illalla tulimme vasta kuuden maissa tältä noin 20 km matkalta. Tässä hotellissa saimme kaksi neljän hengen ja kaksi kuuden hengen huonetta. Ja taas kaikkien pyykit yhteiseen koneeseen eli tänään kaksi koneellista. Ruoan ja iltahartauden jälkeen nukkumaan. Virsi 555.
kuvat myöhemmin.