Sivun näyttöjä yhteensä

28.5.2016

Pyhiinvaellukselta kotimultiin

Tänään oli seurakuntamme eläkkeellä olleen kirkkoherramme siunaus. Hän menehtyi pyhiinvaellusmatkallamme huhtikuun lopulla.

Alkukristittyjen tavoin sanomme itseämme "sen tien kulkijoiksi". Tiellä on altiina helteelle ja pakkaselle, joskus epätietoisuudelle, missä on. Toivo päämäärästä kantaa. Luottamus ja elämän jakaminen toisten, erilaistenkin kulkijoiden kanssa on ihmeistä suurimpia, kirjoitti Tapio Koivukari Kotimaassa. Tuon kirjoituksen löydön Aslak jakoi meille vaeltajille vaelluksemme ensimmäisessä aamuhartaudessa Vilar do Pinheiron metroasemalla. Rinkat selässä kuunnellen nämä sanat, Isä meidän rukous ja Herran siunaus saattelivat meidät matkaan vaellukselle kohti Santiago de Compostelaa.

Kun neljäntenä vaelluspäivänä oli parinkymmenen kilometrin matka Rubieksesta Valencaan kuljettu, Aslak lähti normaalien vaellustoimien jälkeen kaupungille. Onnettomuus tapahtui suojatiellä, osin rikkinäisten liikennevalojen risteyksessä majapaikkamme lähellä.

Kerran aika täyttyy, lyhyen tai pitkän elämän jälkeen. Kaikki on valmista, kaikella on ollut tarkoituksensa. Pääsemme perille. Kotiin. Tapaamisiin Aslak, kirjoitti ja siunauspuheessaan Jaana kertoi.
Herra antoi. Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi. Jeesus Kristus Vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä.
 Kallankukkia oli pitkin teiden reunoja vaelluksellamme. Kallankukkia, surun kukkia, oli tänään kirkon kukkamaljakoissa ja uurnankin koristeena.
 
Aslak, vastaanotimme viimeisenä ääniviestinäsi kaksi sanaa: "Olen perillä". Luotamme siihen, että olet saanut hyvän vastaanoton.  - Kiitollisina ja jälleennäkemisen toivossa matkakumppanisi.

(Vielä tuonkin viestin jälkeen Portugalissa  tuli Aslakilta viesti: "Tervetuloa. Tilaa on. Aslak " koska vetäjämme kännykkä oli jumittunut ja viestit tulivat viiveellä. Aslak oli ollut ensimmäisinä majapaikassa perillä ja lähettellyt nuo viestit toisia varten matkanvetäjällemme.)
Omaiset viettivät oman muistojuhlansa - eihän koko saattava seurakunta olisi mahtunut kovin pieniin tiloihin. Me matkatoverit, ketkä paikalle pääsimme, vietimme yhdessä muistohetken.

27.5.2016

Raparperi on kevään vihreää ruohosipulin ja nokkosten lisäksi

Raparperi on kevään vihreää ruohosipulin ja nokkosten lisäksi. Ruohosipulia olemme jo pilhanneet pakastimeen ja kuivanneeetkin ja samoin nokkosia on kuivattu. Nyt on raparperin vuoro. Leivoin tänään kevään ensimmäisen raparperipiirakan. Kun pilkoin raparperit, otinkin niitä niin paljon, että kolmen litran astia tuli paloja täyteen. Se, mitä en tarvinnut piirakkaan, tuli käytetyksi myös. Tein näet raparperipuuron, jonka saostin mannaryyneillä ja maustoin hunajalla ja vatkasin vaahdoksi.
Raparperipiirakan pohjataikinaan laitoin 8 dl vehnäjauhoja, 3 dl sokeria, 2 tl leivinjauhetta ja 2 tl soodaa ja 2 tl vaniljasokeria sekä 250 g sulatettua laktoositonta margariinia. Nämä ainekset sekoitin ja otin eroon kolmanneksen seosta toiseen astiaan. Lisäsin 2 dl laktoositonta maustamatonta jogurttia ja puoli desiä vettä. Sekoitin ja levitin taikinan leivinpaperin päälle reunalliselle uunipellille. pari litraa litraa ohuita raparperinpaloja kiehautin ja  levitin pohjataikinan päälle. Täytteeseen sekoitin 2 desiä laktoositonta maustamatonta jogurttia  ja purkillisen laktoositonta rahkaa sekä 4 tl vaniljasokeria ja 2 dl sokeria. Päälle sirottelin muruseoksen, joka jäi pohjataikinan osasta. Paistoin piirakkaa noin ¾ tuntia 175 asteessa. Piirakka on raikas, laktoositon ja kananmunaton.

Kävi vain kämmi: pohja paloi niin, ettei sitä voikaan tarjoilla vieraille. Muuten tuo maistuu aivan hyvältä. Ai, että harmittaa. Ja on niin myöhä jo, ettei kaupat ole auki jotta saisin jogurttia enkä edes jaksa kipaista uudelleen puutarhaan hakemaan raparpereita ja pilkkomaan niitä aamua varten tehdäkseni uuden piirakan.  On keksittävä jotain muuta tarjottavaa.

26.5.2016

Grillaamassa

Torstaisin on ollut seurakunnassamme kansainvälinen iltapäivä naisille ja lapsille. Tänään koko paikkakuntamme  turvapaikanhakijajoukko oli kutsuttu seurakuntamme toimintakeskukseen. Ja kylläpä meillä riittikin tulijoita. Oli mukavaa touhuta yhdessä, esitellä tilojamme.
 
Sain toimia grillimestarina kaimani kanssa. Grillasimme vieraillemme kalapihvejä ja broileri- ja  kalkkunamakkaroita. Miehiä heti pyöri ympärillä kuin kärpäsiä. Tarjosimme kuitenkin etusijan syötävien hakemiseen naisille ja lapsille ja sitten vasta miehet pääsivät osingolle. Toki oli mehuakin ja myöhemmin myös teetä tarjolla. Aluksi - pienessä tihkusateessakin - olimme ulkona katoksesssa, sitten joukko hajaantui eri toimintapisteisiin. Ryhmille esiteltiin koko aluetta rantasaunalle asti. Viimeksi oli vierailu Wanhalla, jossa oli tuo teetarjoilu. 

Opin ainakin sen, että sokeria pitää olla paljon teen kanssa ja lusikoitakin olisi ollut hyvä olla. Kun näin joidenkin tekevän niin että kaatoivat edestakaisin mukista toiseen teetä,  tajusin muistona matkoilta, miten voi myös sekoittaa sokerin joukkoon lusikatta.
Tulipa tänäänkin pikainen mökkireissu. Käväisimme mehiläispesämatkalla katsomassa, miten siemenet ovat itäneet. Ainakin krassit olivat lähteneet hyvään kasvuvauhtiin. Tosin kurkun siemenet olin tainnut kylvää liian syvälle - tulossa toki on - ja uusia vielä kylvin muutaman siemenen kompostiin. 

Kun mökin piha on ollut aivan täynnä muurahaisia, niin myrkytimme parisen pesää monista. Teimme reiän pesään ja upotimme muurahaismyrkkyä sinne. Eivät nuo kaikki muurahaiset sentään katoa pihasta, mutta ehkä hieman vähentyvät. Nyt ei ole voinut pysähtyä oikein minnekään ilman että muurahainen olisi alkanut kiivetä jalkaa pitkin.

Murhaaja olen ollut muutenkin: lossassa oli taas hiiri ja seuraavallekin on ateria laitettu eli syötti on lossassa, joka on laukaisuvalmiina.
Pihlajat kukkivat vuorostaan.
Tänään on tutkittu pesät sadetauoilla. Muutama uusi emo tuli  postissa ja emot on nyt päässeet pesiinsä. Pitihän ne hakea aikaisin aamulla ennen postinkantajan lähtöä kierrokselleen. Ei olisi ollut hyvä koko päivää niiden kulkea pitäjää ympäri lämpimässä autossa ja meidän saada ne vasta illansuussa muun postin joukossa.

25.5.2016

400 000 askelta

Viikunakakku oli tämän päivän leivonnainen. Kun se vielä muutaman päivän vetäytyy, niin luulen sen olevan hyvä tarjottava. Viikunakakussa on parisataa grammaa pehmeitä viikunoita, jotka silppusin ja kiehautin desissä vettä. 125 grammaa laktoositonta voita ja  1,5 desiä sokeria hieroin vaahdoksi. 1 ruokalusikallinen piparkakkumaustetta, 1,5 teelusikallista soodaa ja 3,5 desiä vehnäjauhoja sekoittelin ja lisäsin edellisiin ja vielä lisäsin 1,5 desiä laktoositonta jogurttia. Lopuksi sekoitin mukaan viikunat. Paistoin kakkua tunnin verran 175 asteessa.
Tänään vihdoin laskin pyhiinvaelluksen vaelluksen askelmäärän. Noin 400 000 eli 398117 askelta askelmittarini mukaan tuli kuljettua. 20.4. - 2.5. Osa iltakävelyistä puuttuu vielä tästä luvusta ja Santiagon päivä kokonaan. Kilometrejä tuohon mahtuu - jälleen askelmittarini mukaan - 259, joista varsinaisella vaelluksella 240 kilometriä. 


Jalat tosin eivät ole vielä aivan kunnossa. Vasen jalkani ei tykännyt tälläkään kerralla kävelystä, joten jouduin parina viimeisenä päivänä laittamaan reppuni kuljetukseen.ja niin pystyin kävelemään Santiago de Compostelaan asti. Muutama viikko tulisi ottaa tuon vasemman jalan kannalta löysästi eli välttää isommin liikkumista, ohjeisti ortopedi.


Omenapuista sataa omenankukkia kuin lunta nurmikolle.

24.5.2016

Uimassa ja uittamassa

Aamupäivä kului nopsasti kotosalla siivotessa laatikoita. Löytöjäkin taas tuli, kuinkas muuten. 

Päivällä lähdin mökille. Matkalla minun piti laittaa kirje postiin, mutta niin vain kävi, että se tuli takaisin kotiin. Ehkä huomenna muistan paremmin! 

Mökillä kastelin kaikki kasvit,  kylvetyt ja istutetut. Jopa alkaa nousta näkyviin joitakin alkuja. Päivällä oli vain pari krassin alkua, illalla lähtiessä uudelleen kastellessani jo neljä. Ehkä huomenna jo lisää. Kun mökkisaunan ympäristön haravointi jäi aikaisemmin tekemättä, niin vihdoin tänään haravoin isoimmat lehdet ja roskat. Kompostiin tulee ainetta.
Mökillä, joka sijaitsee metsän suojassa,  vihdoin olivat hedelmäpuut kukassa. Kirsikka valkoisenaan ja omenapuussakin oli yllättävän monta kukkaterttua ilahduttamassa. Kimalaiset pörräilivät niissä. Ja jopa  (mielessäni jo lähtöpassin saanut) päärynäpuukin on tekemässä yhden kukkatertun. Kotona vastaava voi hyvin ja kukkii täysillä.  

Muurahaisia on vaikka kuinka paljon mökkitontilla. Kun hetkeksi pysähdyin, niin jo monta muurahaista on kiipeämässä jalkaani pitkin. Yritin olla kengät jalassa, mutta lopulta kyllästyin hätistelemään muurahaisia kintuistani ja laitoin kumisaappaat jalkaan. Luulen, että niitä muurahaisia pitää alkaa vähentää jollakin keinoin. Isoja pesiä on monta lähistöllä. No, eipähän ainakaan ole käärmeitä!

Hyttysetkin inisivät. Taitaa tulla hyvä hyttyskesä?!

Laiturille laitoin jälleen lasipurkkiin kukat. Kesä alkaa syreeninkukilla. Laiturilla oli mukava hetken istuskellakin.  Lämmintä oli noin 25 astetta ja vesikin jo 18-asteista. Kävin pari kertaa uimassa pitkän lenkin. Mökillä olen ulkona miltei koko ajan jotain touhuamassa. Tänäänkin taas kiskoin voikukan alkuja ja leikkelin ja nyhdin pieniä pihlajia pois. Kotona en osaa niinkään lähteä pihalle. vaan  teen sisähommia ja olen vain.
 Västäräkki tervehti laiturilla ja saunan katolta se etsi jotain syötävää.
Kotona ovat kukat päässeet kesälomalle. Ne on siirretty verannalta ja sisältä parvekkeelle. Verannalle tuleekin tilaa ruokapöydälle kesäaikaan.

Vastakohtia vaan ei kovin paljon vatsakohtia

Tämän viikon MakroTex-haasteen aihe on VASTAKOHTIA.
Lahdessa Vesijärven satamassa (lähellä Sibeliustaloa on Pro Puu -galleria, joka on avoinna ympäri vuoden ja sen näyttelyt vaihtuvat kuukausittain. Aihepiiriltään näyttelyt liittyvät tavalla tai toisella puuhun. Toukokuun näyttelynä siellä on Kyösti Suokkaan veistoksia Puun uusi elämä. Sieltä löytyi sopivasti vastakohtia niin linnuista levossa ja lennossa kuin pariskunta, mies ja nainen.

http://pienilintu.blogspot.fi/2016/05/vastakohdat-makrotex-haaste.html 
Täällä lisää vastakohtia.

23.5.2016

Laktoositon ja munaton pulla

Pullia, pullia ja vielä enemmän pullia. Tein litran vehnästaikinan ja leivoin pikkupulliksi. Kaulitsin taikinan neljässä osassa levyiksi ja levyille laitoin seosta, jossa oli suhteessa 100 grammaa laktoositonta margariinia ja desilitra pölysokeria sekä ruokalusikallinen vaniljasokeria. Kiersin taikinalevyn rullaksi ja leikkelin viipaleiksi, jotka laitoin paperivuokiin. Osan pullista täytin kanelisokerirasvaseoksella (100 grammaa laktoositonta margariinia, desi sokeria ja reilusti kanelia sekaan). Pullataikinan tein ilman kananmunaa ja käytin laktoositonta punaista maitoa ja laktoositonta margariinia taikinaan.
Puutarhassa kukkivat omenapuut parhaimmillaan valkoisina ja mehiläiset pörräävät niissä. Männyn luona lähes sen korkuisena kukkii päärynäpuu. Tuo kuvassa näkyvä omenapuu tuottaa happamia pienia omenoita, jotka ovat parhaimpia hillo-omenoita, mitä tiedän. Kun viime kesänä ei tullut omenoita juuri lainkaan, niin tänä vuonna toivomme taas saavamme satoa. 

Sana tänään:  Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. (Efesolaiskirje 1:3)