Sivun näyttöjä yhteensä

20.6.2018

Kesätapahtumia

Vapaapäivänä oli hyvä lähteä vihdantekoon. Urheiluseuramme senioreiden kanssa teimme viime perjantaina kolmattasataa vihtaa myyntiin. Niillä rahoitamme toimintaamme.
Pari viikkoa päivärippikoulua takanapäin. Viime sunnuntaina oli päivärippikoulunkin konfirmaatiomessu. Rippikoulu on aina iso ponnistus - ainakin minulle. Oli hyvä nuorisonohjaaja turvallisuusvastaavana ja mukavat isoset ja rauhalliset riparilaiset - ehkä liiankin rauhalliset, mutta mukavat.
Tulkoon tie sinua vastaan,
olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon,
sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan,
elämäsi jääköön käsiin Jumalan.
(Virsi 979)
 Vapaapäivinä olimme lastenlasten kanssa mökilläkin. Sammakonpoikaset eli vielä nupipäät kiinnostivat kovasti. Toki soutelimme, lämmitimme saunan, heitimme tikkaa, teimme metsäretken ja
kävimme katselemassa ylämaan lehmiä. Oli kuumaa ja lehmät lepäilemässä.
Vihreää on vielä, vaikka on ollut kuivaa. Heti laiturin päässä on syvää, reilusti yli kaksi metriä. Sieltä ongin haavilla sinne uponneen leikkilaivan.
Kasvimaat alkavat olla kunnossa ja kylvökset hyvässä kasvuvauhdissa. Niitä on kuitenkin tänä kesänä pitänyt kastella ahkerasti. Perunamaatakin olen letkuttanut eli järvessä on pumppu, jolla nostan veden.

19.6.2018

Villasukat ja muita

Oletin tämän kirjan otsikon perusteella olevan kirja villasukista, siis ohjeita mukana, mutta Selma Kaasisen kirja Villasukat ja muita kertomuksia (Reuna 2018) on kokoelma novelleja. Ensimmäisessä ja viimeisessä novellissa on hieman tarinaa villasukista. Ohut kirja, mutta monta lukua joka tarinassa.
Kirjailija asuu Australiassa ja on suomen kieltä tutkaillut ja opiskellut kirjoittamista myös.

Elähän tyttö hättäile ollenkaan. Laitetaan siulle nämä villasukat jalkaan ja johan alkaa varpaissahi veri kiertämmään. Se on kuules niin, että jos varppaita palelloo, niin palelloo koko ruumista ja sielluu.
Kaikissa näissä novelleissa oli surullisia asioita, mutta ilojakin löytyy. Kielenkäyttö niissä oli maalailevaa ja mainiota mielestäni ja tapahtumat usein aika yllätyksellisiä.

Kirja sopinee Helmet-lukuhaaste 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
24. Surullinen kirja
25. Novellikokoelma
40. Kirjassa on lemmikkieläin
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

11.6.2018

Ahomansikoita ja mökkisämpylöitä

Päivänkakkaroita poimin mökkimatkan varrelta. Yllättäen näin samalla jo kypsiä ahomansikoita useammassa kohdassa. On tämä kesä aikaisessa näidenkin suhteen. Vaikuttaa että kaikki kukkii ja kypsyy liian aikaisin! Ja on kuivaa!
Innostuin tekemään taas sämpylätaikinan mökillä. Pikasämpylöitä! Taikinan valmistan täällä mökillä aina vain lusikalla sekoittaen ensin kaikki kuivat aineet kulhossa. Tällä kerralla oli auringonkukansiemeniä, seesaminsiemeniä, kauraleseitä, vehnäjauhoja, suolaa, kuivahiivaa, kuivattua minttua ja kuivattua nokkosta. Lisään hieman öljyä ja lämmintä vettä sen verran, että tulee sopivan tuntuinen taikina, edelleen vain lusikalla sekoittaen. Jätän tuon taikinan nousemaan kulhoon ja myöhemmin sitten pyörittelen sämpylöiksi pellille. Taas sain sopivan pehmeitä rapeita sämpylöitä! Hain vielä kasvimaalta salaatinlehtiä ja tillinvarsia salaatiksi salaatinkastikkeena öljyä, viinietikkaa, suolaa ja mustapippuria.
Eilisaamuna verkossa oli monta siikaa, yksi jopa lähes kolmikiloinen.
Tuoksuvatukat alkavat myös kukkia. Tuoksuvatukka  on vaaleanpunakukkainen vadelman sukuinen kasvi, jota kasvatetaan koristekasvina.

Taas ilta kuluu töiden valmisteluissa. Mukavaa olla mökillä samalla katsellen välillä järvelle ja nukkumaan mennessä vielä iltauinnille. Jo toki kävin uimassa heti töistä tultuakin!

8.6.2018

Vaihtelevaa arkea

Viikko on kulunut rippikoulussa. Monta vuotta olikin edellisestä rippikoulusta. Nyt olen saanut opetella uusien rippikoulusuunnitelmien mukaan toimimista. Minulla on mainio työpari, joten selvinnen  tästä urakasta. Rippikouluryhmäni on kuitenkin  haastava: hiljainen, perässävedettävä, mutta mukavia nuoria kaikki. Onneksi en ole leirillä, vaan päivärippikoulussa, olen yöt olen saanut nukkua kotona tai mökillä. Illat ovat kuluneet tuntien valmisteluissa hyvin tarkkaan.
Päivärippikoulun kanssa teimme retken. Tutustuimme seurakuntamme kirkkoihin: kyläkirkkoon, kappelin kirkkoon sekä leirikeskuksen Riihikirkkoon. Iso kirkko on ollut jo tuttu aikaisemmin. Samalla kiersimme hautausmaita ja kävimme mm. katsomassa  ruumishuoneen sisältäpäin esittelyineen.

Viikkoon osui myös uuden kappalaisen valinta. Koska olen kappelin kappalaisena siihen asti, kunnes uusi ottaa virkansa vastaan, niin pääsin myös  äänestämään sen ohella, että virkani puolesta toimin sihteerinä kokouksessa. Kuudesta hakijasta  kolme haastateltiin ja kaikki nuo kolme osoittautuivat hyviksi, mahdollisiksi kappalaiseksi.  Viimeisessä kokouksessa, haastattelujen jälkeen,  kaikki kappelineuvoston jäsenet olivat samaa mieltä valittavasta ja niin ei tarvinnutkaan pitää lippuäänestystä. Saamme hyvän kappalaisen kappeliimme.

Tänään on ollut vapaapäivä, mutta olen valmistellut huomisia työtehtäviä ja sunnuntain messuakin. Toki myös ehdin touhuta mökin puutarhassa. Koska on ollut ylettömän kuivaa, päätin kastella koko puutarhan kunnolla. Niinpä laitoin vesipumpun päälle ja suihkutin runsaasti niin perunamaat kuin hedelmäpuut ja marjapensaat ja muun kasvimaan ja täytin taas vesitynnyritkin. Onneksi järvessä riittää vettä!
Ilokseni kukkivat juhannusruusut mökin pihalla. Samoin ovat aloittelemassa kukintaansa jo päivänliljat, koristevatut sekä päivänkakkarat ja karhunvatutkin. Myös kesäpikkusydän ja akileijat kukkivat
sekä sinisin kukin kukkiva perenna, jonka nimeä en tiedä, imikän näköiset kukat, mutta?

Järvellä uiskentelee kuikkapariskunta ja joutsenpariskunta kuten muinakin kesinä. Uimassa olen käynyt, vaikka vesi on viilentynyt monta astetta tällä viikolla. Enää viitisentoista astetta, kun jo välillä kävi kahdessakymmenessä asteessa metrin syvyydestä mitattuna. Viime päivinä on ollut viileää etenkin öisin ja on voimakas tuuli on sekoittanut vedet pohjia myöten.

4.6.2018

Kesäkuussa

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on KESÄKUU.
 Mökillä on ollut mahtavaa päästä uimaan tähän aikaan vuodesta lämpimissä järvivesissä.
Harakankellot tervehtivät jo nyt kesäkuun alussa.

1.6.2018

Nyt puhuvat vaimot

Ulla Riutta on kirjoittanut Kuvan ja sanan kulkaiseman kirjan (2007) Nyt puhuvat saarnaajien vaimot. 

Vaimo on mahdollistanut saarnaajille sen, että he ovat voineet omistautua työhönsä.  Tähän kirjaan on Ulla Riutta haastatellut yhdeksän helluntailiikkeen saarnaajan puolisoa. Useimmat heistä ovat jo iäkkäitä ja kai siksikin uskaltavat jo puhua enemmän elämästään saarnaajan vaimona. Mies oli paljon poissa tai ainakin työtä oli aina paljon, vaikka olisikin ollut lähellä eikä matkoilla. Vaimot mahdollistivat miehen työn evankeliumin julistajana. Useimmat vaimoista eivät itse kokeneet olevansa julistajia, mutta todistajia he olivat kylläkin. Jotkut heistä olivat nuorena kulkeneet evankelistoina itsekin. Toiset olivat olleet ulkomaanmatkoillakin mukana.

Vaimoja tarvittiin kaikenlaisiin hommiin seurakunnassa. He olivat palkattomia apujoukkoja. Vaimo oli miehen  tukena.

Työtä oli paljon, sillä miehen  työn myötä tuli kiertävien julistajien majoitus ja ruokkiminen - sitä pidettiin itsestään selvänä... Jumalan työ ykköseksi, kaikki muu, perhekin tulee vasta sen jälkeen.

Usein piti muuttaa  muutaman vuoden välein paikkakuntaa, kun seurakunnat kutsuivat. Perheen lapsille muutot olivat hankalia, kun koulua piti vaihtaa usein. Usein oli myös niin, että mies ei saanut  palkkaa tai ainakin palkka oli myöhässä, joten vaimon piti yrittää vain selvitä - Jumalan avulla tuli yllättäen apua: joku toi ruokakassin, joku halusi lahjoittaa takin tai siihen rahan, joku auttoi lasten tarpeissa jne.

Muille emme halunneet puhua rahatilanteesta, se mikä tuli, tuli Jumalalta, tätä totesivat useat haastateltavat.

Nythän perhettä pidetään ykkösenä, palkat ja lomat ovat kohdallaan , laki määrää minimipalkan, vertaa eräs haastateltava nykyaikaan.

Vertailin aikaa luterilaisen papin vaimon asemaa helluntailaisen saarnaajana/papin vaimon elämään. Kyllä paljon vähemmällä on päässyt. Aikaisemmin toki majoitettiin viertailevat puhujat pappiloinin, mutta kuitenkin palkka oli aina tulossa.
Oli mielenkiintoista lukea tätä kirjaa vertaillen nykytilanteeseen ja samoin luterilaisen papin vaimon elämään.

Ulla Riutta on kirjoittanut monia kirjoja ja niistä useita, jotka perustuvat haastatteluihin.

Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
16. Kirjassa luetaan kirjaa
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
33. Selviytymistarina
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti 

Akileija

Akileijat mökin puutarhasssa ovat kukkimassa. Kauniita. Akileija on yksi vanhoista perinnekasveista. Se levittäytyy hyvin. Niinpä olen taimia siirrellyt mm. puutarhan perunamaaltakin pois omaan riviinsä. Noita akileijapaikkoja tosin on monta mökkipuutarhassa, koska se kasvaa miltei missä maaperässä tahansa, kuivalla karulla kankaallakin.
Kun akileijat ovat kukkineet, otan usein jo kukkavarren pois ennen sen siementämistä, jotta tuo kasvi pysyisi hieman kurissa.Tosin kukinnan jälkeen lehdet voivat näyttää hiukan ikäviltä. Kasvin voi leikata, minkä jälkeen se tekee pian uusia leh­tiä.  Aki­leija saattaa silloin jopa kukkia uudelleen syksyllä.
Tänä keväänä on viinisuolaheinä lähtenyt vauhtiin nopeasti. Sitä olen jo usemamman kerran päässyt nauttimaan. Uutta on tulossa koko ajan. Ja tämä kasvi on myös herkkä leviämään. Uusia pieniä taimia löytyy monesta kohdasta. Nyt tänä keväänä laitoimme kaikki monivuotiset syötävät ns. lavakauluksiin, joissa niitä on helpompi seurata ylimääräiseltä leviämiseltä.
Salaatit ja tillit ovat myös korjuukypsiä. Lämmin kevät on vauhdittanut niitä ja toisaalta olen myös kastellut noita ahkerasti.