Sivun näyttöjä yhteensä

23.4.2024

Santiago de Compostelassa

 



Kolmisenkymmentä kilometriä tänäänkin. Oli hienoa päästä perille. Tällä kerralla se tuntui aivan erilaiselta kuin aikaisemmin. Aika yksinäiseltä. Toisaalta oli aikaa miettiä, rukoilla, pohtia. Toki tapailin ihmisiä, vaeltajia vähän väliä ja juttelin etenkin iltaisin.
Kyllä tämä compostela mukavalta silti tuntuu.

Nyt compostelatoimistossa ei ollu pitkiä jonoja, kun tullessa piti täyttää tietokoneella tiedot ja kun oma numero kuulutettiin ja näkyi näytöllä, ohjattiin jollekin 11 vastaanottajasta. 
Kirkon luona oli väkeä kyllä. 

3 kommenttia:

Puikoillanikin kirjoitti...

Onnea, onnea! Olet päässyt perille. Ihailen sinun sitkeyttäsi samalla kun kauhistelen noita kilometrejä per päivä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, kun pidit blogia. Olet kyllä aika sisukas😊

pappilanmummo kirjoitti...

Kiitos onnitteluista!