Tänä keväänäkin Niina Laitinen on suunnitellut Taimitarhassa äitienpäiväsukat, pitkät noin 40 cm varren ja lyhyet. Lyhyt alkoi tänään, pitempi jo 24.4.
Pitempää neulon harmaasta seiskaveikasta, kun kotiin tullessani vaellukselta ei ollut muuta yksiväristä lankaa pariasataa grammaa. Lyhyitä varten kävin ostamassa vihreää seiska veikkaa.
Pitemmät olisi ehkä pitänyt neuloa kolmosen puikoilla eikä 3,5. Lyhyemmät teen kuitenkin 3,5 puikoilla. Malli on ollut tähän asti helppoa pitsineuletta.
Tämän vuoden pyhiinvaellusmatka on päättynyt. Purin repun ja sain kaikki tarpeelliset pyykkiin ja laitettua paikoilleen - ehkä vielä joskus tulevaa vaellusta varten.
Tällä reissulla en tarvinnut lainkaan sadevaatteita. Mukana oli kevyt sadetakki, sadehousut ja jopa vielä sadeviitta, mutta käyttämättöminä, mikä tietysti oli sisänsä ilo, ettei kastunut eikä tarvinnut kurassa kulkea.
Otin lähtiessä mukaan heijastinliivin, jonka ajattelin Portugalin teillä pukea ylleni. Ajatukseksi kuitenkin jäi. Kevään 2016 vaelluksella se olisi ollut enemmän kuin tarpeen, jolloin silloisen ryhmämme kahden henkilön kävi kalpaten autojen kanssa.
Linkkari, aivan pieni, oli ruokapussissa, mutten tarvinnut sitäkään. Riitti muovinen lusikkahaarukkaveitsi tarvittaviin leikkaamisiin.
Yksi huolimattomuus harmitti: Minulla oli vahingossa kaksi silkkipussia mukana! Otin makuupussin pakattuna mukaan enkä avannut sitä lähtöpaukkauksissa. Sen mukana oli yksi silkkinen lakanapussi. Toisen, joka olikin mieheni, olin ottanut reppuun pakatessani.
Yhdet tukisukat olivat käyttämättöminä, koska otin kolmet mukaan. Ohuimmat sain pestyä päivittäin ja ne kuivivat hyvin, joten toisia paksumpia tukisukkia en sitten käyttänyt.
Laastareita yms. suojauksia en myöskään tarvinnut kuin pari pientä. Lääkepussin sisällys oli hyvä vara, mutta kiitollisena vain vara.
Kotona. Portugalin reittiä vaellettu siksakkina.
Nyt vielä alkuillasta mies lämmitti saunan ja saan vieressä köllötellä.
Repun suojaukseen sain apua omia tavaroitaan kelmulla suojanneelta Madridin kentällä. Niibpä uskalsin sen laittaa ruumaan eikä tarvinnut taistella keppien kuljetuksesta tällä kerralla - ja jopa kaikki tuli heti lentokoneesta ja sain kotiin.
Taivaan Isälle kiitos varjeluksesta tällä noin 400 kilometrin matkalla.
Eilen voin huonosti. Oli aivan veto poissa. Tänä aamuna aamiaisella tajusin, että en ollut eilen ottanutkaan lääkkeitäni. Tänään olo on ollut oikein hyvä ja kävelykin käynyt paremmin kuin luulin. Kilometrejä tuli tosi paljon ja päivästä pitkä lepotaukoineen. Toivon olevani huomenna perillä Santiago de Compostelassa.
Noin 40 km tuntuu hieman jaloissa, mutta muuten ok, koska pidin hyvin taukoja ja söin päivällä hyvän sopan.
Sängyissä verhot,
väkeä vähän, mahtuukin vain 20. Hintaan 17€ sisältyy aamupala, croissantti ja
makea pala, maitoa ja tee/kahvi, jos itse keittää ja siivoaa pois.
Rauhallista nyt kaipasinkin.
Kello oli viisi kun heräsin kuten suurinpiirtein joka aamu. Tein aamutoimet ja lähdin liikkeelle. Hetken kuljettuani tajusin, että on vielä tunnin ajan pimeää. Katuvalot loppuivat ja polku kulki metsän keskellä vähän väliä otsalampun valossa. Neljän kilometrin eli tunnin kuluttua alkoi kajastaa. Ei näkynyt ristinsielua silloinkaan, koska oli sunnuntaiaamu. Kukot kyllä ja koirat pitivät ääntä ja lintujen sirkutus.
Täällä vain netti toimii tosi huonosti. Yritän ladata kuvia matkan varrelta. Ja kohta kun olen jo Finrexin ottanut ja kuumaa juonut, niin petiin yöunille. Taas vain samat kovaääniset miehet osuivat samaan kämppään eivätkä tunnu ymmärtävän, että makuusali ei ole juttuhuone.
Kävely kulki ensin katuja pitkin. Ne eivät olleet enää sellaisia mukulakivisiä kuin Portugalissa. Helpompi kulkea sauvojenkin kanssa. Luontoon pääsi myös kulkemaan pitkiä osuksia ja ylittelemään taas monia puroja.
Kuljin Porriñoon, jossa ennen keskustaa jo kävin syömässä maukkaan kanalounaan. Ja keskustassa kevään ensimmäisen laktoosittoman jäätelön.
Jatkoin vielä matkaa Mosiin, pikkukylään, jossa tänään on fiesta. Kylä täynnä väkeä joka puolelta juhlimassa. Mos tuli kolme kilometriä olettamaani aikaisemmin, joten 27 km tuli tämän päivän kävelysaldoksi. Matkalla alittui myös 100 km Santiago de Compostelaan, jos jalat kestävät loppuun saakka. Aamupuuropussit alkavat jo loppua...
Tämä albergue Albergue Santa Baia de Mos on kunnallinen siisti ja hyvä kolmikerroksinen talo, jossa kolme keittiötäkin, joista yhdessä jopa uuni. Paljon vaeltajia, muutamia tuttuja matkan varrelta. Reissun ensimmäisen suomalaisenkin tapasin. Lämmin aurinkoinen päivä jälleen.
Jokainen aamu on alkanut matkaan lähtiessä kukkojen kieunnalla. Lampaita tuli tänään tiellä vastaan pikkupaimenen kera (lauantai, joten koulusta vapaata)
Viime yön sain nukkua aivan hiljaisessa huoneessa yhden pariskunnan kanssa, mutta jostain syystä en osannutkaan saada unta. Aamulla piti käydä neljä kertaa vessassakin ennen lähtöä. Aamupalan taas söin rauhassa, siivosin jälkeni ja lähdin noin varttia yli kuusi päivän vaellukdelle kohti itää, auringonnousua. Ja aurinkohan paistoi ja lämmitti, vaikka oli voimakas tuulikin.
Luulin kulkevani Minho-joen vartta koko matkan, mutta mitä vielä: kun lähdin liikkeelle, huomasin caminomerkit ja seurasin niitä. Reitti kulki mäkiä ylös ja alas kirkolta ja risteiltä pikkuteitä pitkin.
Valencaa lähestyessä oli hetken matkaa hyvää kävely-pyöräilytietä, kunnes taas nuolet ohjasivat sivuun.
Pyykki pesty, suihkussa käyty ja käväisin syömässäkin, tandoorikanaa kera naan-leivän. Saapi olla tarkkana, mitä laskutetaan. Yrittivät ottaa puolet lisähintaa sovitusta!
Iso sali ja toinenkin avattu. Patjat on taas muovitetut, nyt ei edes lakanaa, kuten tähän asti. Alasänky edelleen. Netti ei toimi makuusalissa,pihalla ja alakerrassa kylläkin. Keittiö on, mikro ja vähän astioita, jääkaappi, jämiä ei juuri. Tulin noin 13.30 ja takana kilometrejä 27,8. Vastaanottaja muisti Aslakin ja tuon tapahtuman.
Lämmin päivä, noin 20 astetta ja siksi pyykitkin kuivuvat.
Aamulla heräsin taas viiden liikehdintään. Mutta: olin saanut nukkua hyvän yön yhdeksästä lähtien. Ikkuna oli auki koko yön ja tuulenvire piti yllä sopivaa hengitysilmaa. Ja osansa oli tolla seinällisellä tilallakin, jossa vain kahdelle sängyt.
Tavalliset aamutoimet ja kolme vessakäyntiä, mutta päivisin ei ole tarvinnut ennen majoittumista käydä missään tyhjennyksillä. Hiki on hoitanut nesteenpoiston. Muuten täällä ja edellisessä albergessa vessassa oli kielto laittaa paperia vessapönttöön, vaan isoon koriin pöntön vieressä. Ilmeisesti putket niin huonot, että helposti tukkiintuvat tai vettä voi käyttää vain vähän.
Päivän reitti jakaantui oikeastaan kahteen osaan. Ensimmäinen Ancoraan asti oli kulkemista luonnossa ja kipuamista korkeille mäille, ylittämässä puroja ja tutkimassa eukalyptusmetsien hakkuita. Aivan poikki olin sen jälkeen. Mutta kaunista ja tuoksuvaakin oli.
Toinen osa kulki pitkälti lähes Atlantin rantaa pitkin. Tuulinen aurinkoinen päivä ja kiva katsella aaltoja ja kuunnella niiden kohinaa.
Kävin kaupassa ja apteekissa, kun yksi varvas halkesi kynnen vierestä ja ostin siihen puhdistusainetta. Ehkä tämä tästä paranee. Olipa hankalia alastuloja alkumatkan mäissä!
Nyt olen kirjoitellut tätä sängyssä maaten ja välillä jumpaten, jotta matka jatkuisi huomennakin. On kaksi vaihtoehtoa: lähteä vielä päiväksi kävelemään Portugalin puolella tai mennä veneellä yli Espanjan puolelle ja pidentää kotiinpaluuta ainakin päivällä kävelemällä pitempää reittiä.
