Uusi päivä kaiken muuttaa voi

 

Vasen lonkka ja jalka alkaa jätättää. Eli on kipeä. Konkkaan. Ei taida olla hyvä kävellä ainakaan pitkää matkaa. 

Tämä hostelli oli rauhallinen ja sain nukkua pitkän yön pitkästä aikaa. Toki muutaman kerran katsoin kelloa, mutta muuten ok kun meitä oli vain kolme naista samassa huoneessa ja kaikki hiljaa. Kuuden jälkeen heräsin, keitin puuroveteni ja teen ja vähitellen toisetkin nousivat. Nyt toiset jo lähteneet ja minä etsin tietoja paikallisesta bussiasemasta ja terveyskeskuksesta. 

Tämä välitiedoituksena. 🙏

Taxilla 2 km hospitaaliin. Saa nähdä, mitä tapahtuu. Klo nyt täällä 9. 

Röntgenissä käyty ja lääkärillä ja saatu tuomio: kolme päivää lepoa ja sittenkään reppua ei saisi kantaa  vaan laittaa kuljetukseen. Lonkassa osteoroporoosia ja polvi ehjä, vain muuten kipeä edelleen. Lonkan kanssa konkkaan. Onneksi sauvat. Lääkereseptin lisäksi sain.

Onko tämä enää caminoelämää!???

Vielä ainakin yhden yön Santaremissä olen. 

Kävin syömässä intialaisessa hyvää kanaa. 

Maukkaalla kasvissopalla puistoravintolassa jo päivällä.

Kirkossa oli kaste.  Ja sitten suku/ystävät lähtivät juhlimaan johonkin ravintolaan tms.

Samassa majapaikassa toinenkin yö, mutta eri huoneessa. Täällä ei ole keittiötä, jääkaappia tms. Hotellisysteemi, uloslähtökin vasta kahteentoista mennessä, mutta sisään ei pääse ennen klo 15.

Bussiasemakin löytyi, kun tulin hospitaalista bussilla, jonka päätepysäkki oli linja-autoasema. Ostin jo lipun huomiseksi suuntana Fatima.