Tämän vuoden pyhiinvaellusmatka on päättynyt. Purin repun ja sain kaikki tarpeelliset pyykkiin ja laitettua paikoilleen - ehkä vielä joskus tulevaa vaellusta varten.
Tällä reissulla en tarvinnut lainkaan sadevaatteita. Mukana oli kevyt sadetakki, sadehousut ja jopa vielä sadeviitta, mutta käyttämättöminä, mikä tietysti oli sisänsä ilo, ettei kastunut eikä tarvinnut kurassa kulkea.
Otin lähtiessä mukaan heijastinliivin, jonka ajattelin Portugalin teillä pukea ylleni. Ajatukseksi kuitenkin jäi. Kevään 2016 vaelluksella se olisi ollut enemmän kuin tarpeen, jolloin silloisen ryhmämme kahden henkilön kävi kalpaten autojen kanssa.
Linkkari, aivan pieni, oli ruokapussissa, mutten tarvinnut sitäkään. Riitti muovinen lusikkahaarukkaveitsi tarvittaviin leikkaamisiin.
Yksi huolimattomuus harmitti: Minulla oli vahingossa kaksi silkkipussia mukana! Otin makuupussin pakattuna mukaan enkä avannut sitä lähtöpaukkauksissa. Sen mukana oli yksi silkkinen lakanapussi. Toisen, joka olikin mieheni, olin ottanut reppuun pakatessani.
Yhdet tukisukat olivat käyttämättöminä, koska otin kolmet mukaan. Ohuimmat sain pestyä päivittäin ja ne kuivivat hyvin, joten toisia paksumpia tukisukkia en sitten käyttänyt.
Laastareita yms. suojauksia en myöskään tarvinnut kuin pari pientä. Lääkepussin sisällys oli hyvä vara, mutta kiitollisena vain vara.
4 kommenttia:
Me olemme käyttäneet sadevaatteita sitäkin enemmän, varmaan viitenä päivänä on satanut. Ei toki koko päivää. Huomiseksi on luvattu kolmen pisaran sadetta koko päiväksi. Päätimme mennä linja-autolla täältä La Islasta Villaviciosaan. Sitten on taas poutaa luvassa.
Noin pitkillä päivämatkoilla on kyllä hyvä olla tukisukat mukana.
Olitko muuten punninnut reppusi? En ainakaan muista, että siitä olisi ollut mainintaa.
Reppu painoi lentoaseman punnituksessa 7,4 kg eli liikaa - oli vesipullokin mukana.
Sadevarustus on tärkeää olla mukana tarvitsee tai ei. Harmi, kun olette saaneet noin paljon sateisia päiviä
Lähetä kommentti